Huono parisuhde sairastuttaa

Iltalehden hämmentävä otsikko pysäytti jokin aika sitten minut.
Huomasitko sinäkin tämän?

Hyvä että näitäkin asioita tutkitaan, mutta siltikin varoisin moista otsikkoa. Olen samaa mieltä, että ihmissuhteilla on vaikutusta terveydentilaamme. Syy ei kuitenkaan taida olla näin yksiselitteinen.

Meillä on tapana katsoa ihmissuhde asioita, ikään kuin olisimme ihmissuhteissamme ulkopuolisia. Tämä tarkoittaa sitä, että näemme toisessa sellaisia asioita, joita meidän tulisi löytää itsestämme. Sen sijaan, että alkaisimme tarkastelemaan itseämme, pyrimmekin muuttamaan ympäristömme ihmisiä mielemme mukaisiksi.

Uskon, ettei kukaan ulkopuolellamme voi vaikuttaa terveydentilaamme, vaan olemme itse vastuussa kuinka käyttäydymme armottomasti itseä kohtaan ja hylkäämme omat tarpeemme parisuhteessamme. Kaipaamme niin kovasti rakkautta ja hyväksyntää toisilta, että olemme valmiita hylkäämään itsemme ja omat tarpeemme.

Kehon viestit ovat armottomat. Ellemme kuuntele kehomme tarpeita ja olemme mielemme mielettömässä ohjauksessa – keho kertoo totuuden sinusta ja ellet pysähdy ja kuuntele, kehosi pysäyttää lopulta sinut.
Voit lukea minun tarinani. Tiedän jotain mistä puhun.

On siinä sitten ihmissuhdesoppaa ehtinyt syntyä, niin työpaikalla kuin kotona. Ei siis ihme, että oireilemme mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Ei pelkästään keho-oireilla vaan myös mielen oireilla, joka näkyy unettomuutena, keskittymisvaikeuksina tai alakuloisuutena. Yritä siinä sitten antaa kaikki panos työpaikalla. Väkisin työuupumus yllättää erityisesti kun työpaikoilla näinä päivinä vaaditaan yhä enemmän.

Yhtäkaikki sopeutumiskäyttäytymisemme aiheuttaa meillä yhä enemmän psykosomaattista oireilua, sillä uskollisuus itseä kohtaan on vähentynyt. Osaatko asettaa itsellesi rajat, merkkinä itsellesi ja toisille että olet kuunnellut itseäsi?
Sopeutumiskäyttäytymisen mekanismit ovat peräisin, niinkin kaukaa kuin lapsuuden perheestäsi ja edellisten ihmissuhteitten kohtaamattomista tunteista ja tunnelukoista. Kaikki pettymykset, loukkaantumiset ja huonosti kohtelut saavat aikaan sen, että kadotamme yhteyden omaan itseesi.

Mitä sopeutumiskäyttäytyminen kaikkinensa tarkoittaakin, on se ihmisen oman tahdon ja kehittymisen esteenä. Niin kauan kuin sopeutamme toimintamme ulkoisten impulssien mukaan, olemme jatkuvan reaktion ja varuillaan olon äärellä. Läsnäolottomuuden poissaolo näkyy kiireenä ja sen tunteena työpaikoilla, joka estää aitoa kohtaamista ihmisten välillä.

Muita artikkeleita

  • |

    Työn 4 motivaatiota lisäävää tekijää

    Duunitorin kyselyn mukaan töihin paluu loman jälkeen ahdistaa joka kolmatta. Jatkuva kiire, tekemättömät työt ja huono ilmapiiri merkityksettömyyden kokemus painavat suomalaisia. Voit lukea koko ankean artikkelin tästä. Listasin sinulle kuitenkin 4 työmotivaatioon ja merkityksellisyyden tunteeseen vaikuttavaa tekijää: 1. Vapaus tehdä työtä omalla tavalla, pyri vaikuttamaan ja kehittämään työtäsi niin, että voisit tehdä sen vapaasti 2. Tiedot, taidot ja…

  • Äiti – onko pakko kasvaa?

    Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani….

  • Kohtaa siellä missä olet – ja tule kohdatuksi

    Se syvyys jolla itsesi tunnet, on se missä voit toisen kohdata. Se tila jossa olet vielä itsellesi läsnä turvallisesti syvenee itsetuntemuksen myötä. Kehollisesti tietoisena ja vastuussa omista tunteistaan. Jos toisen ihmisen tilaan saa tulla, sinne missä hän juuri nyt tarvitsee tukea ja turvaa syntyy paranemista. Jossain siellä missä on aitous, rakkaus, luottamus ja hyväksyntä on…

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

  • |

    Tunneperimä vaikuttaa arjessa ja työyhteisössä

    TUNNEPERIMÄ VAIKUTTAA ARJESSA JA TYÖYHTEISÖSSÄ Kaikki ymmärtävät tunneperimän, et vain useinkaan ole tullut ajatelleeksi sitä. Esimerkki sodan tunneperimästä on selkeä. Nuoret maata puolustavat sotilaamme lähtivät kohtaamaan tuntematonta rintamalle – sitä kutsuttiin tuolloin viholliseksi. Sotilaamme rintamalta palatessamme olivat tehneet päätöksiä kohdattuaan sodan kauhua ja väkivaltaa. Osalle tämä vihollinen = ankaruus näyttäytyi käytöksenä läheisiä kohtaan. Toinen puoli…

  • Isänpäivän aaton ajatuksia

    Oli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *