|

Kehitä kohtaamistaitoja – ota haltuun omat rajat

Meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia kohdatuksi tulemisesta niin arjessa kuin työpaikalla. Pieni tarkastelu työpaikan kohtaamistilanteisiin näin loman jälkeen lienee paikallaan.

 

Työpäivät ovat tulvillaan rajojen ylittämistä

Omien rajojen koko liittyy siihen kuinka läheisiä ihmissuhteet ovat. Työpaikalla suhde lähijohtajaan tai johonkin työkaveriin voi olla kovin etäinen, toisen työkaverin tuntuessa läheisemmältä.

Yhteistyö useimmiten sujuu helpommin, mitä läheisemmäksi koet työkaverisi. Usein etäisempi työkaveri voi heijastaa tai nostaa sinussa epävarmuutta, ei pelkästään itsesi hyväksymisen vaan myös osaamisen taholta. Toisen tapa tehdä työtä voi saada sinut vertaamaan omaa tekemistäsi työkaverin tapaan tehdä työtä.

Epävarmuuden yllättäessä, voi itsevarmempi työkaveri tulkita etäisyyttä virheellisesti, ettet kykene tekemään tehtävää ja näin työkaveri ylitti rajansa ja teki sinun puolesta tehtävän, jonka tekeminen luonnollisesti olisi kuulunut sinulle. Näitä tilanteita työpäivät ovat tulvillaan. Näitä tulee ja menee, mutta joka kerta toisen rajan ylitys voi vaikuttaa työkaverin itsetuntoon ja käsitykseen itsestä. Näin vähitellen toisen rajojen ylityksestä voi tulla ikävä tapa.

Luonnollisesti tämänkaltaiset työssä tapahtuvat ”ylikävelyt” vääjäämättä heikentävät työssä viihtymistä ja lisäävät työn kuormitusta – niin rajojen ylittäjältä kuin ylitetyltä. Rajojen ylittäjä joutuu työssään tekemään enemmän hänelle kuulumattomia työtehtäviä, josta fyysinen kuormitus lisääntyy. Samaan aikaan hänen mielensä tuottaa psyykkistä ja emotionaalista syyttämistä sekä erilaisia ajatusvääristymiä toisen kyvykkyydestä tehdä työtä. Ylikävellyt puolestaan, rohkeuden puutteesta, voivat kokea mitättömyyttä ja kyvyttömyyttä sekä tuntea ympäristön painostavan ja vaativan ilmapiirin. Yksikin tämänkaltainen asia työpaikalla vääristää vuorovaikutustilanteita, aiheuttaen pahoinvointia työyhteisössä. Vääristyneen vuorovaikutuksen kierre on syntynyt, kunnes joku nostaa asian esille.

 

Miten parantaa työpaikan ilmapiiriä ja kehittyä paremmaksi kohtaamistilanteissa?

Sinä rohkea työpaikan tehtävien haltuunottaja, kannustan sinua huomioimaan vetäytyvä työkaverisi. Pysähdy hetkeksi ja huomaa työkaverisi. Avaa keskustelu ja kysy mitä kuuluu tai kysymällä miten hän näkee yhteisen työtehtävän ja tavan tehdä kyseinen työ. Anna hänelle tilaa ja kannusta häntä ottamaan tila haltuun.

Sinä mielellään vetäytyvä, kannustan sinua ottamaan rohkeita askeleita ja ilmaisemaan oma näkemyksesi ja mielipiteesi, ilman rivien välistä tulkittavaa katkeruutta ja kiukkua. Harjoittele.

Lähijohtajana, ole hereillä näille asioille ja tunnista tehtäväsi olla luomassa kannustavaa ja myönteistä työssä tekemisen ilmapiiriä. Mitä jos kokeilisit tulevalla viikolla käydä työpaikkasi työntekijöiden luona? Tee havaintoja ja kysy, miten teidän työpaikalla jaksetaan?

Näillä pienillä teoilla yhdessä tekeminen alkaa vähitellen sujua paremmin ja paremmin.

Aidot kohtaamiset työpaikoilla tänä aikana ovat työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin keskeisiä tekijöitä. Mitä sinä voisit tehdä työpaikallasi edistääksesi työhyvinvointia?

 

Tarvitsetko apua omien kohtaamistaitojesi kehittämisessä?

Jos huomaat tarvitsevasi apua kohtaamistaitojen kehittämisessä tai haluat edistää työpaikkasi hyvinvointia, voit tutustua tarkemmin Kohtaamisen ammattilaisen -korttikoulutukseen.

Muita artikkeleita

  • Salatut elämät – sisälläsi

    Salatut elämät palaavat kesätauolta, toimittaja ilmoitti kun ajelin työmatkalta kotiin kajaaniin. Vaihdoin kanavaa. Mieleni ei päässyt kanavasta yhtä helposti irti vaan jäi taas vatuloimaan aihetta. Taisi olla vuosi 2006, kun illan korvassa lapset päivällisen ja pikkukakkosen jälkeen, asemoivat itsensä aikataulullisesti oikeaan aikaan ja jumittuivat television äärelle. Alkoi Salatut elämät, jäin seuraamaan sitä. Kysyin lapsilta mikä…

  • Kannatko mummosi taakkaa?

    Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt. Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt…

  • Muistojen Mummola

    Hirsitaloista hurahtanut Hirsitaloinnostus on varmaan syntynyt minussa jo ennen syntymääni. Lapsuuden kotini oli hirsitalo, jota isäni peruskorjasi jatkuvasti. Tiilitaloa isä alkoi rakentamaan -60 -70 -luvun vaihteessa. Sitä ennen hän oli purkanut kaksi hirsihevostallia, josta sitten puutavara otettiin uutta taloa varten. Minun rakennusinto ei kuollut, vaikka ruostuneita nauloja sain irrottaakin sankokaupalla. Mummoni kuoleman jälkeen isä aloitti…

  • Meditaatiota ja käsien pesua

    Maailmanmeno on jo pitkään ollut “maailmanlopun” meininkiä. Ihmiset hädin tuskin ehtivät hengittämään, kun kaikkialla on niin kiire, että hengityskin on muuttunut pinnalliseksi. Ei ihme, että opettelemme erilaisilla kursseillä läsnäolotaitoja ja hengittämistä, kun ne tuppaavat unohtumaan kaiken kiireen keskellä. Hengitystieoireet ovatkin lisääntyneet vääränlaisista hengitystavoistamme. Astmat ja allergiat siivittävät monen arkea kaikenlaisten inhalaattorien, sumutteiden ja hengitys -apuvälineitten…

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • Isänpäivän aaton ajatuksia

    Oli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *