Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos meillä on riittävästi rohkeutta olla läsnä ja avoin kosketukselle.

Meille suomalaisille on huomattavasti helpompaa sanoittaa tunteemme ja niin myös kosketuksenkin olemme sanoittaneet, useinmiten tietämättämme. Suollamme sanoja ymmärtämättä, että jokaiseen sanaan kätkeytyy jokin tunne, joka koskettaa toista ihmistä tai kuuljaa, jolle puhut. Näin siis ajattelemattomuuttamme, voimme loukata toista ihmistä. Toisaalta tarkkaan sanojemme valinnoilla voimme koskettaa toista ihmistä syvällisestikin ja erittäin myönteisillä tavoilla.

Voimme, tämän tiedostaen, valita sanat, joilla voimme rohkaista tai kenties kannustaa kanssakulkijaamme, työkaveria, ystävää tai ketä tahansa. Palkkioksi tulee yleensä kosketus joka tuntuu. Voimme itse kukin pohtia millaisen tunnekäden jäljemme olemme jälkeemme jättäneet, kuinka paljon olemme palkkioksi saanet ”hymynaamoja”. Sen voimme helposti mitata hymynaamojen avulla. Tiesithän, että hymy koskettaa ja sisältää eheyttävää energiaa, vaikket suutelisikaan.

Ehkäpä seuraavalla kerralla kun Sinulle tarjoutuu mahdollisuus tulla ja olla lähellä toista ihmistä, rohkenet olla avoin ja läsnä sille ainutlaatuiselle hetkelle, joka sisältää kaiken siihen hetkeen sisältyvän voiman sekä mahdollisuuden avautua itsellesi. Ja näin tunnekädenjälkesi tulee kokoajan rakkaudellisemmaksi ja hyväksyvämmäksi. Ihania kosketuksen hetkiä Sinulle.

Muita artikkeleita

  • Kaipaus äidin ja isän syliin

    Ihmissuhteet ovat muuttuneet siitä äitiemme ja isiemme liittojen. Puhumisen kulttuuri on tullut ihmissuhteisiin, yhdessä oleminen on lisääntynyt vapaa-ajan lisääntymisen myötä, miesten ja naisten töitä ei enää eritellä. Nainenkin osaa vaihtaa autoon renkaat yhtälailla kuin mies laittaa ruokaa ja siivota. Siltikin parisuhteessa elävät kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin koskaan aiemmin. Miksi? Vaikka maailman muutokset vaikuttavat ihmissuhteissammekin, onko…

  • Äiti – onko pakko kasvaa?

    Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani….

  • |

    Työhyvinvointikoulutusta tytölle miesten maailmassa

    Tänä päivänä kuulen keskustelua naisten arvostamisesta työyhteisöissä. Ohessa oma kokemukseni 80-luvulta miesten maailmassa. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa ja innoissani siitä. Elettiin vuotta 1981, olin tuolloin 17-vuotias, joten minulla ei ollut vielä ajokorttia. Ensimmäinen työpäivä oli tutustumista toimistotehtäviin ja kirjoituskoneeseen. Onneksi meillä kotona oli kirjoituskone, jolla olin kirjoitellut omaksi ilokseni. Toisena työpäivänä sain tehtäväksi sain viedä…

  • |

    Onnistuneen kehityskeskustelun 5 askelta

    Onko teidän työpaikan kehityskeskustelut odotettuja vai tuntuuko kehityskeskustelut muodolliselta pakolta? Listasimme onnistuneen kehityskeskustelun 5 asiaa, jotka kannattaa huomioida tulevissa kehityskeskusteluissa. Mikäli kehityskeskustelut ovat teillä palkkaneuvottelut tai loma-ajankohdan selvittämistä varten, kannattaako siihen käyttää aikaa? Kehityskeskustelun tulisi olla linjassa yrityksen strategian ja sen toimintakulttuurin kanssa, jota sillä tavoitellaan. Onnistuneen kehityskeskustelun 5 kohtaa Työhyvinvoinnin edistäminen ja kehittyminen. Työpaikan…

  • |

    Kuka minä olen?

    Kolme kysymystä, jotka ovat siivittäneet aikuisuuttani. Uteliaana ja elämännälkäisenä olen jatkanut kysymysten sarjaa, Mistä tulen ja Minne olen menossa? Ei siis ihme, että sain juuri sellaiset vanhempani joita tarvitsin. Jossain elämäni vaiheessa, olin vakuuttunut syntyneeni väärään perheeseen. Olin valmis vaihtamaan vanhempani toiseen. Ei se ollut silloin mahdollista, onneksi ei vielä tänäänkään. Sillä ihmissuhteet ja erityisesti…

  • Miesten päivä 10.3. – Saanko liputtaa?

    Kolumni Koti-Kajaanissa 13.3.2019 Nappasin joulun aikaan vintistä vanhat ja vähän käytetyt monot. Eteisessä ne ovat siitä asti muistuttaneet tulevasta naistenpäivän tapahtumasta, jonka itselleni lupasin. Muistan mummolan narusiteiset lasten sukset, varmaan isäni vanhat. Innostuin suksista ja laitoin ne jalkaani. Laskin vitivalkoisella hangella alas viettävää peltoa pitkin. Mäen alla oli jarrutettava ja käännyttävä takaisin. Mitäpä muuta osasin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *