Kummeneeko asiat kumppania vaihtamalla?
Työyhteisön ihmissuhteiden ja parisuhteen välillä on vain pieni ero. Molemmat pitävät sisällään tilanteita, joissa käydään samankaltaisia tunnetiloja sekä -prosesseja. Riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja osaamattomuuttakin.
Osittain nämä tunnemekanismit syntyvät ymmärtämättömyydestä ja siitä, ettemme tunne riittävästi itseämme – puhumattakaan kumppaniamme. Ajaudumme umpikujaan – tienhaaraan, jossa on tehtävä valinta – ottaa tai jättää? Kummeneeko tilanne vaihtamalla?
Monet jättävät vanhan ja siirtyvät uuteen vapautuneena vanhoista toimimattomista ihmissuhteista tai työstä. Ennen pitkää jokin kuitenkin alkaa tökkimään. Kaikki ne kohtaamattomat asiat ja tunteet alkavat nostamaan päätään. Uusi ympäristö tai kumppani voi olla niin kannustava ja hyväksyvä, että tunnetyöskentely on helpompaa tehdä silloin. Joka tapauksessa tunnetyöskentely jää sinun tehtäväksi – ennemmin tai myöhemmin.
Ympäristössä ja työyhteisössä tunteiden kohtaamattomuus saa aikaan mitä kummallisimpia käyttäytymisvääristymiä ja toimintatapoja. Ei siis ihme, että johtaminen ja esimiestyö on haasteellista tässä ajassa. Itsensä johtaminen on merkittävässä asemassa.
Lapsemme ovat tulleet auttamaan meitä vanhempia tässä asiassa. He ottavat tunteemme luonnollisesti kantaakseen aivan pieninä, ellemme vanhempina osaa ottaa tätä vastuun osa-aluetta haltuun. Usein me vanhemmat ihmettelemme lastemme epämääräisiä oireita: keskittymiskyvyn puutetta, kehon oireita ja käyttäytymistapoja. Rohkenemmeko katsoa ja huomata, että lapsi toimii meidän tunteittemme tulkkina oireillessaan? Eläimet toimivat meille samanlaisina, tunneoppaina omine oireiluineen. Onko vanhemmaksi kasvun seuraava askel vastuu omista tunteista?
“Minä tiedän tämän” kuulen päivittäin kun aiheesta puhun ihmisten kanssa. Hyvä juttu, se on ensimmäinen askel.
Peiliin katsominen ja tunnistaminen on jo toinen askel.
Kohtaaminen on jo vaikempi sillä tietäessämme olemme tottuneet selittämään ja tunteita käsittelemään toiseksi tunteeksi, jolloin tunne on jäänyt kohtaamatta ja olemme älyllistäneet tunteemme. Selittäminen vie meidät saman tunnelukkomme äärelle, josta pyrimme vapaaksi.
Onneksi armo tunnetyöskentelyssä on mukana ja saamme yhä uudelleen kokea nämä tunnesolmumme. Jossain vaiheessa tuskastuneina huomaamme toistavamme samankaltaista kaavaa.
Monet meistä elävät kärsimyksen kierteestä elämässä, onhan se turvallista ja tuttua. Jonain päivänä mittasi täyttyy – soita sitten minulle kun olet valmis p. 050-356 1677.
Lämmöllä Johanna