Parisuhteen 5 tärkeää näkökulmaa

Parasta parisuhteessa on yhdessä kasvaminen

Oletko koskaan pohtinut miten vanhempiesi suhde näkyy parisuhteessasi? Ei mitenkään – sanot, mutta tarkemmin tutkittuasi, voit löytää jotain samankaltaisuutta, josta et ole tullut aiemmin ajatelleeksi.

Ohessa sinulle ja kumppanillesi 5 näkökulmaa, josta voit tutkia omaa parisuhdettasi:

1. Yrität muuttaa kumppania omien toiveitten ja tarpeittesi täyttäjäksi. Etkä sinä tietenkään tahdo muuttaa toista, mutta tarkemmin kun asiaa ajattelet löydät jokin piirteen tai toimintatavan, josta et kumppanissasi pidä ja pyrit häntä sanoin, teoin tai käytökselläsi muuttamaan. Riitätkö kumppanillesi sellaisena kuin olet?

2. Sopeutat omaa käytöstäsi kumppanin toiveen mukaan, useinkaan tietämättä mikä todellisuudessa on kumppanisi toive. Olet ehkä vain olettanut, aavistanut tai tulkinnut kumppanisi toiveet, vaikkette ole asiasta edes keskustelleet.

3. Kommunikointi kumppanillesi pitää sisällään jonkin muutoksen toiveen tai odotuksen, joiden huomaat johtavaan uuteen pettymykseen. Pettymysten määrän kasvaessa vähitellen odotukset toisianne kohtaan vähenevät ja uudelle suhteelle, joka vaikuttaa täyttävän aluksi kaikki toiveet, tulee tilaa. Uusien ihmissuhteitten jälkeen huomaat toistavasi jotain samaa kaavaa ihmissuhteissasi.

4. Uskottomuuden haava parisuhteessa vaikuttaa olevan yksi syvimpiä haavoja. Kuinka toivut haavastasi ja rakennatte luottamuksen uudelleen? Voiko uskottomuudesta edes toipua?

5. Uskon, että parisuhteenne on lastenne lapsuus ja henkinen koti.Millaisessa kodissa lapsenne saavat viettää lapsuutensa? 

Voiko parisuhde olla kahden aikuisen yhteinen kasvumatka, jossa toiset voivat tulla hyväksytyksi sellaisina kuin ovat. Voiko parisuhde olla vapaa ja silti sitoutunut yhteiseen kasvumatkaan? Mitä arvelet uusperheen arjesta, kenen tahto siellä ohjaa?

Muita artikkeleita

  • Rakkauden tunnustuksen aikaa

    Elämme ehkä vuoden tärkeintä Rakkauden tunnustuksen aikaa – keskikesän juhlaa. Suomalaisten rakkaus repii rintaa auki, silloin kuin kevään purot alkavat solisemaan. Kevään vihreys varmistaa rakkauden voiman vapautumisen ja rakkauden ilo saa suupielet ylöspäin väkisin. Suuri paradoksi on se, että samaan aikaan kun sydänkeskus avautuu, niin pelko menneisyyden ihmissuhteista ja siellä olleista väärinkäsityksistä ja huonosta kohtelusta…

  • Arvostuksesta myötätuntoon

    Samaan aikaan kun hoitoalan ammattilaiset neuvottelevat julkisella puolella palkoistaan ja eduistaan, monet luontaishoitajina toimivat yksinyrittäjät koettavat saada oman taitonsa yleisesti hyväksytyksi. Kaikkien hoitajien työpanosta ja auttamista tarvitsemme jossain elämämme vaiheessa meistä. Merkityksellistä ja arvokasta työtä – vai onko? Toimialastasi riippumatta, sinä olet arvokas ja tekemäsi työsi on arvokasta. Arvo syntyy todellisuudessa sisälläsi, joka näkyy arvostuksena…

  • Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

    Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos…

  • Pitkä matka itsensä äärelle

    Valmentajamme Aila Polvinen kantoi taakkanaan edellisten sukupolvien arvoja ja tunteita. Havainnosta alkoi piinallinen tunneperimän tuuletus ja itsensä etsiminen. Ne olivat jo kolmannet yt-neuvottelut samassa työpaikassa. Toimistotyöntekijä Aila Polvinen oli läpeensä kyllästynyt. Niin kypsynyt, että suusta pääsi sammakoita ja hän purki kerrankin kiukkunsa ääneen. Sanoi työkavereiden kuulleen saaneensa tarpeekseen. Hän, joka oli aina ollut kiltti tyttö….

  • Miesten päivä 10.3. – Saanko liputtaa?

    Kolumni Koti-Kajaanissa 13.3.2019 Nappasin joulun aikaan vintistä vanhat ja vähän käytetyt monot. Eteisessä ne ovat siitä asti muistuttaneet tulevasta naistenpäivän tapahtumasta, jonka itselleni lupasin. Muistan mummolan narusiteiset lasten sukset, varmaan isäni vanhat. Innostuin suksista ja laitoin ne jalkaani. Laskin vitivalkoisella hangella alas viettävää peltoa pitkin. Mäen alla oli jarrutettava ja käännyttävä takaisin. Mitäpä muuta osasin…

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *