Muita artikkeleita
Kannatko mummosi taakkaa?
KirjoittajaJohanna KononowKeskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt. Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt…
Huono parisuhde sairastuttaa
KirjoittajaJohanna KononowIltalehden hämmentävä otsikko pysäytti jokin aika sitten minut. Huomasitko sinäkin tämän? Hyvä että näitäkin asioita tutkitaan, mutta siltikin varoisin moista otsikkoa. Olen samaa mieltä, että ihmissuhteilla on vaikutusta terveydentilaamme. Syy ei kuitenkaan taida olla näin yksiselitteinen. Meillä on tapana katsoa ihmissuhde asioita, ikään kuin olisimme ihmissuhteissamme ulkopuolisia. Tämä tarkoittaa sitä, että näemme toisessa sellaisia asioita,…
Sanoja Äidille
KirjoittajaJohanna KononowKatseeni tavoittaa sinut Äitini. Sinä katsot minua silmiin. Hymyilen sinulle, hymyilet minulle. Silmäni kertovat sinulle lämmöstäni, myötätunnostani, enkelin siiven herkkyydestä, hauraudesta elämän. Merkittävä katse minulta sinulle ja sinulta minulle. Se rakentaa sillan välillemme ja lähentää sydämiämme. Sinä riität sellaisena kuin olet, minä riitän tällaisena kuin olen. Inhimillisinä ja aitoina toinen toisillemme. Minna Huusko
”Helevettiin koko mies”
KirjoittajaJohanna KononowTokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….
Isänpäivän aaton ajatuksia
KirjoittajaJohanna KononowOli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…
Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä
KirjoittajaJohanna KononowKolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…
