Kannatko mummosi taakkaa?

Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt.

Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt oli se hetki.

Se oli tähän mennessä ehkä merkittävin puhelu äidin kanssa koskaan. Puhelun päätyttyä, äidin kommentti: “Huh sentään, tämähän laittaa pään aivan pyörälle.” Eikä elämä ollutkaan niinkuin hän oli luullut, vaan paljon merkityksellisempi ja syvällisempi kuin se oli hänelle aiemmin näyttäytynyt.”

Keskustelumme päättyi siihen kun molemmat huomasimme, kuinka yksikertainen ja luonnollinen asia oli monimutkaistunut vuosien varrella ja kuinka monta ihmistä oli vuosikymmenien aikana elänyt väärinymmärryksessä. Helpottunut ja vapautunut oli puhelumme anti – samaan aikaan tuntui kuin olisin lähempänä äitiä kuin koskaan aiemmin. Ymmärrys välillämme lisääntyi hetkessä ja ikään kuin näkymättömät solmut avautuivat.

Sinullakin on mahdollista vapauttaa tunneperimästäsi oman elämäsi väärinymmärrykset ja huomata kuinka elämäsi onkaan merkityksellistä ja että sillä on oikeasti tarkoitus.
Lisää aiheesta Tehy-lehden -artikkelista Kannatko mummosi taakkaa?

Muita artikkeleita

  • Rakkauskirje Miehelle

    En nähnyt Sinua – tunsin Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat. Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa – elämän haavoista syntyneen miehen. Kosketan, näen sinut selvemmin. Arvosi, joita edustat. Kipusi, joita kannat. Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi. Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa. Käteni…

  • Isänpäivän aaton ajatuksia

    Oli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…

  • |

    Onnistuneen kehityskeskustelun 5 askelta

    Onko teidän työpaikan kehityskeskustelut odotettuja vai tuntuuko kehityskeskustelut muodolliselta pakolta? Listasimme onnistuneen kehityskeskustelun 5 asiaa, jotka kannattaa huomioida tulevissa kehityskeskusteluissa. Mikäli kehityskeskustelut ovat teillä palkkaneuvottelut tai loma-ajankohdan selvittämistä varten, kannattaako siihen käyttää aikaa? Kehityskeskustelun tulisi olla linjassa yrityksen strategian ja sen toimintakulttuurin kanssa, jota sillä tavoitellaan. Onnistuneen kehityskeskustelun 5 kohtaa Työhyvinvoinnin edistäminen ja kehittyminen. Työpaikan…

  • |

    Rakkauden taikoja

    Varmistithan sinä naimaonnesi ja tulevaisuutesi Juhannuksena? Muistelen joskus nuorena sitoneeni 7 kukkaa heinällä yhteen ja laittaneeni sen tyynyn yöksi alle. Siitäkös heinänuhani pillastui. Kaivosta olisi kuulemma nähnyt tulevan puolison kuvan, mutta silmät rähmällään oli muuranneet ne umpeen. Sulho jäi näkemättä. Nykyisin kävellään juhannussaunan yhteydessä takapuoli edellä kohti puupinoa.  Millaiseen halkoon takapuoli osuu, sellaisen rakastajan saa….

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *