Kannatko mummosi taakkaa?

Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt.

Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt oli se hetki.

Se oli tähän mennessä ehkä merkittävin puhelu äidin kanssa koskaan. Puhelun päätyttyä, äidin kommentti: “Huh sentään, tämähän laittaa pään aivan pyörälle.” Eikä elämä ollutkaan niinkuin hän oli luullut, vaan paljon merkityksellisempi ja syvällisempi kuin se oli hänelle aiemmin näyttäytynyt.”

Keskustelumme päättyi siihen kun molemmat huomasimme, kuinka yksikertainen ja luonnollinen asia oli monimutkaistunut vuosien varrella ja kuinka monta ihmistä oli vuosikymmenien aikana elänyt väärinymmärryksessä. Helpottunut ja vapautunut oli puhelumme anti – samaan aikaan tuntui kuin olisin lähempänä äitiä kuin koskaan aiemmin. Ymmärrys välillämme lisääntyi hetkessä ja ikään kuin näkymättömät solmut avautuivat.

Sinullakin on mahdollista vapauttaa tunneperimästäsi oman elämäsi väärinymmärrykset ja huomata kuinka elämäsi onkaan merkityksellistä ja että sillä on oikeasti tarkoitus.
Lisää aiheesta Tehy-lehden -artikkelista Kannatko mummosi taakkaa?

Muita artikkeleita

  • Meditaatiota ja käsien pesua

    Maailmanmeno on jo pitkään ollut “maailmanlopun” meininkiä. Ihmiset hädin tuskin ehtivät hengittämään, kun kaikkialla on niin kiire, että hengityskin on muuttunut pinnalliseksi. Ei ihme, että opettelemme erilaisilla kursseillä läsnäolotaitoja ja hengittämistä, kun ne tuppaavat unohtumaan kaiken kiireen keskellä. Hengitystieoireet ovatkin lisääntyneet vääränlaisista hengitystavoistamme. Astmat ja allergiat siivittävät monen arkea kaikenlaisten inhalaattorien, sumutteiden ja hengitys -apuvälineitten…

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

  • Isänpäivän aaton ajatuksia

    Oli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…

  • |

    Työhyvinvointikoulutusta tytölle miesten maailmassa

    Tänä päivänä kuulen keskustelua naisten arvostamisesta työyhteisöissä. Ohessa oma kokemukseni 80-luvulta miesten maailmassa. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa ja innoissani siitä. Elettiin vuotta 1981, olin tuolloin 17-vuotias, joten minulla ei ollut vielä ajokorttia. Ensimmäinen työpäivä oli tutustumista toimistotehtäviin ja kirjoituskoneeseen. Onneksi meillä kotona oli kirjoituskone, jolla olin kirjoitellut omaksi ilokseni. Toisena työpäivänä sain tehtäväksi sain viedä…

  • Rakkauskirje Miehelle

    En nähnyt Sinua – tunsin Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat. Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa – elämän haavoista syntyneen miehen. Kosketan, näen sinut selvemmin. Arvosi, joita edustat. Kipusi, joita kannat. Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi. Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa. Käteni…

  • Rohkeus kohdata ainutlaatuinen oma itsesi

    Kerron sinulle yhden salaisuuden, jos lupaat, ettet kerro kenellekään. Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Vaikka olen remonttihommia tehnyt, niin telineet ja tikkaat olen suosiolla jättänyt toisille. Minulle tarjoutui mahdollisuus kohdata pelkoni ja käydä Oulun korkeimman asuinrakennuksen katolla – ei siis huteria telineitä, vaan ritiläportaat, josta näkyy suoraan alas!!! Pyysin, että hetki katolle pääsystä ikuistettaisiin ja tällainen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *