Kannatko mummosi taakkaa?

Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt.

Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt oli se hetki.

Se oli tähän mennessä ehkä merkittävin puhelu äidin kanssa koskaan. Puhelun päätyttyä, äidin kommentti: “Huh sentään, tämähän laittaa pään aivan pyörälle.” Eikä elämä ollutkaan niinkuin hän oli luullut, vaan paljon merkityksellisempi ja syvällisempi kuin se oli hänelle aiemmin näyttäytynyt.”

Keskustelumme päättyi siihen kun molemmat huomasimme, kuinka yksikertainen ja luonnollinen asia oli monimutkaistunut vuosien varrella ja kuinka monta ihmistä oli vuosikymmenien aikana elänyt väärinymmärryksessä. Helpottunut ja vapautunut oli puhelumme anti – samaan aikaan tuntui kuin olisin lähempänä äitiä kuin koskaan aiemmin. Ymmärrys välillämme lisääntyi hetkessä ja ikään kuin näkymättömät solmut avautuivat.

Sinullakin on mahdollista vapauttaa tunneperimästäsi oman elämäsi väärinymmärrykset ja huomata kuinka elämäsi onkaan merkityksellistä ja että sillä on oikeasti tarkoitus.
Lisää aiheesta Tehy-lehden -artikkelista Kannatko mummosi taakkaa?

Muita artikkeleita

  • Päivitä periaatteet

    On jälleen lupausten aika, jotka tammikuun lopulla tuppaavat unohtumaan. Tein oman elämäni inventaarion viime vuodesta. Päädyin tulokseen, etten vielä viime vuonnakaan valmiiksi tullut. Tutkin mitä viime vuonna sain aikaiseksi ja mitä aion jatkaa viime vuodesta. Sen jälkeen millaisiin asioihin tahdon keskittyä tänä vuonna. Luokittelin asiat ensin: Ammatilliset tavoitteet Oman hyvinvointiin liittyvät tavoitteet Omaan henkiseen kasvuun…

  • “Maailma muuttuu ja me ajan kanssa”

    muistan mummoni usein sanomat sanat. Etteikö kaikki olekaan valmista, pohdin lapsena. Viimeaikoina sanonta on puhutellut yhä uudelleen ja olen alkanut tarkkailla sitä. Maailma on muuttunut ja edelleen haalimme tekemättömiä töitä ja uuvumme niiden alle. Töitä, joita ei enää ole. Onko meille syntynyt uskomus, että elämäntehtävämme on kantaa taakkoja ja huolia, jotka eivät meille edes kuulu….

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • Akrobatiaa ja roolisuorituksia työpaikoilla

    Kuulen ja huomaan päivittäin kuinka työssään olevat ihmiset tekevät mitä kummallisimpia roolisuorituksia ja akrobaattitemppuja, jotta selviytyvät työpäivästään oman kyvyttömyyden tai riittämättömyyden tunteen kanssa. Kaikki nämä temput ja roolisuoritukset ovat esimiehen, työkavereiden ja asiakkaiden kanssa erilaisilta. Jokainen kohtaaminen tapahtuu eri roolista käsin, jotka ovat syntyneet strategioista, joita olet valinnut jo hyvin varhain. Ei ehkä sinulla, ajattelet. Tarkkaile…

  • Salatut elämät – sisälläsi

    Salatut elämät palaavat kesätauolta, toimittaja ilmoitti kun ajelin työmatkalta kotiin kajaaniin. Vaihdoin kanavaa. Mieleni ei päässyt kanavasta yhtä helposti irti vaan jäi taas vatuloimaan aihetta. Taisi olla vuosi 2006, kun illan korvassa lapset päivällisen ja pikkukakkosen jälkeen, asemoivat itsensä aikataulullisesti oikeaan aikaan ja jumittuivat television äärelle. Alkoi Salatut elämät, jäin seuraamaan sitä. Kysyin lapsilta mikä…

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *