|

Psykologisen vyöhyketerapian hoitokokemus

“Elämässäni oli vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia -avioero, työttömyys, fyysinen sairaus. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tulin Johannan luokse hoitokäynnille. Jännitti, koska en tiennyt mitä tapahtuu.

Alkukartoituksen jälkeen aloin Johannan avustuksella hiljalleen purkaa mennyttä elämääni ja löysin itsestäni kipeitä asioita, joita olin miettinyt, mutta en ollut osannut samalla tavalla aikaisemmin sanoittaa. Jo siinä hetkessä huomasin, että jokin möykky sisällä aukesi. Johanna ohjasi minut löytämään tapahtumia ja muistoja, jotka ohjasivat minut oivaltamaan elämässäni tekemiä valintoja ja toisaalta ymmärtämään tiedostamattomia asioita ja tekoja. Tuntui, että pääsen asioiden ytimeen ja sisälle itseeni.

Kun emotionaaliset lukot oli saatu hiukan raolleen, oli aika fyysisen puolen huolenpitoon ja vyöhyketerapiaan. Selkäni oli operoitu aikaisemmin, mutta jalkaan on jäänyt pysyvä hermovaurio. Olin huomioinut, että jalan kipu heijasteli myös omia tunnetilojani, kipua oli enemmän stressaavilla ja kuormittavilla hetkillä. Hoidon aikana rentouduin täysin ja huomasin, kuinka jalka alkaa päästää irti kiristyksestä ja kivusta. Jo yhden hoitokerran jälkeen, pystyin kävelemään kevyemmin kuin aikoihin. Uskomatonta, mutta todellakin totta! Olen aina tiennyt, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, mutta Johannan luona koin sen vahvimmin käyvän toteen. Johannalle oli helppo puhua.”        – Nainen 44 -vuotta –

Muita artikkeleita

  • Äiti – onko pakko kasvaa?

    Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani….

  • Mitä maksaa tunnelukot organisaatiossasi?

    MITÄ MAKSAA MUUTOSPELKO? Elämme tällä hetkellä haastavia aikoja yritysmaailmassa. Aivan kuten ihmiset työpaikoillansa ja arjessa sekä oman kehonsa kanssa ja oman elämän hankinnoista Ikään kuin ”yleinen jumi” olisi iskenyt epidemian omaisesti, kaikkialle – aina organisaatioita myöten. Puhumattakaan asiakkaista, jotka pitkittävät päätöksiä. Organisaatiot pelkäävät tällä hetkellä muutoksia, joka parhaimmillaan voisi tarkoittaa tuntemattoman hyvän vastaanottamista. Myös kehittyminen…

  • |

    Työhyvinvointikoulutusta tytölle miesten maailmassa

    Tänä päivänä kuulen keskustelua naisten arvostamisesta työyhteisöissä. Ohessa oma kokemukseni 80-luvulta miesten maailmassa. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa ja innoissani siitä. Elettiin vuotta 1981, olin tuolloin 17-vuotias, joten minulla ei ollut vielä ajokorttia. Ensimmäinen työpäivä oli tutustumista toimistotehtäviin ja kirjoituskoneeseen. Onneksi meillä kotona oli kirjoituskone, jolla olin kirjoitellut omaksi ilokseni. Toisena työpäivänä sain tehtäväksi sain viedä…

  • Työelämän metataidot

    Työelämän murros on vähintäänkin mielenkiintoinen. Se sama työ, jota tehtiin vielä 5 vuotta sitten, saa tänäpäivänä aikaan kokemuksen tekijässä, ettei hän kykene tekemään työtään samalla tavoin kuin aiemmin. Tekijät uupuvat, kokevat kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunnetta jopa arvottomuutta ja kelpaamattomuutta. Pahimmillaan he alkavat uskomaan, ettei heistä ole enää työelämään. Näistä uutisista olemme saaneet viime aikoina lukea…

  • Ihmisen ja kohtaamisen vuosi 2019

    Kolumni Koti-Kajaanissa Istun Muistojen Mummolan pirtin kiikkutuolissa. Katson syvälle leivinuunin tuleen ja muistelen mennyttä. Sata vuotiaan Suomi-neidon juhlavuonna Ceekin keikka jäi mieleeni. Ei siksi, että mukana olisin ollut, vaan perheessämme käytiin hienoja keskusteluja Ceekin tähän hetkeen osuvista sanoituksista. Muita tapahtumia muistelen: Trumpin ja Putinin kohtaaminen, Ilmarisen ja Lemminkäisen uudet kumppanit Etera ja YIT. Jartsan huumekeikkaillut…

  • |

    Kummeneeko asiat kumppania vaihtamalla?

    Työyhteisön ihmissuhteiden ja parisuhteen välillä on vain pieni ero. Molemmat pitävät sisällään tilanteita, joissa käydään samankaltaisia tunnetiloja sekä -prosesseja. Riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja osaamattomuuttakin. Osittain nämä tunnemekanismit syntyvät ymmärtämättömyydestä ja siitä, ettemme tunne riittävästi itseämme – puhumattakaan kumppaniamme. Ajaudumme umpikujaan – tienhaaraan, jossa on tehtävä valinta – ottaa tai jättää? Kummeneeko tilanne vaihtamalla? Monet jättävät vanhan ja siirtyvät uuteen vapautuneena vanhoista…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *