Muistojen Mummola

Hirsitaloista hurahtanut

Hirsitaloinnostus on varmaan syntynyt minussa jo ennen syntymääni.
Lapsuuden kotini oli hirsitalo, jota isäni peruskorjasi jatkuvasti. Tiilitaloa isä alkoi rakentamaan -60 -70 -luvun vaihteessa. Sitä ennen hän oli purkanut kaksi hirsihevostallia, josta sitten puutavara otettiin uutta taloa varten. Minun rakennusinto ei kuollut, vaikka ruostuneita nauloja sain irrottaakin sankokaupalla.

Mummoni kuoleman jälkeen isä aloitti oman evakkokotinsa peruskorjauksen.
Minä teini-ikäisenä autoin isääni sen minkä kykenin. Mikään ei ollut itsestään selvää, kun vuonna 1948 rakennettua rintamamiestaloa korjattiin.
Seinät olivat eläväiset kuin konsanaan karjalaismummon elämäkin – mutkikkaat ja myötäilevät. Isän tupakan mittaisen tauon aikana pohdimme, kuinka seinät olisi parasta oikaista. Perustukset parhaalla mahdollisella tavalla ja kaikki muutkin mukavuudet saimme ympätyksi vanhaan jo elämää nähneeseen taloon.
Oman kotini ostin 20-vuotiaana. Se oli tietenkin vuonna 1948 rakennettu hirsirunkoinen rintamamiestalo.  Minun mummolani ja äitini koti.
Siinä riitti puuhaa 27 -vuodeksi. Uskalsin ottaa haasteen vastaan, olinhan saanut isäni kanssa harjoitella vanhan korjaamista. Sekin koti oli nähnyt paljon monen perheen tarinoita, joita se oli hirsiinsä kätkenyt. Saatuani sen valmiiksi, olikin aika luopua siitä. Nyt koti onkin kätevän pariskunnan ja heidän lastensa koti, jota hekin rakkaudella laittavat itsensä näköiseksi.

Muistojen Mummola, Kajaanin Koutaniemellä, oli tietysti rakennettu 1948.
Merikotka johdatti tämän talon luokse. Kävimme poikani Juhon kanssa katsomassa ensin ulkoapäin ja myöhemmin ystäväni kanssa sisältä. Talo tuoksui tarinoilta, joita hirret pitivät syvällä hirsien sielussa sisällään. Tarinoita, joita Mummolaan kuuluu. Tahdoin nähdä tämän taloni Muistojen Mummolana, joka oli Karjalaan jäänyt.

Näin talon valmiina koulutuspaikkana Olet enemmän® -kurssilaisille. Vuosia myöhemmin kuulin, ettei kukaan rakennusalan ammattilainenkaan olisi paikkaa alkanut remontoimaan – vaan purkamaan.

Tänään Muistojen Mummolan hoitola tarjoaa erilaisia kehon ja mielen yhdistäviä kehohoitoja. Mummolan pirtti tarjoaa kohtaamisen paikkaa niin työyhteisöille kuin erilaisille työpajoille ja kursseille.

Kaikki jotka ovat Muistojen Mummolassa käyneet, ovat ihastuneet paikan tunnelmaan. Tunnelmaan, josta jokainen voi muistaa tai kuvitella oman mummolansa.

Lämpimästi tervetuloa Muistojen Mummolaan – keskeneräisyyden keskukseen.

Muita artikkeleita

  • Työyhteisö on tunneyhteisö

    Työyhteisö on tunneyhteisö Työyhteisön tunneilmapiiri rakentuu yhteisössä toimivista ihmisistä. Jokainen persoona omalta osaltaan joko rakentaa tai hajottaa toiminnallaan työyhteisöä. Roolit voivat vaihdella tilanteesta riippuen. On tärkeä tiedostaa, että muutoksessa epäterveet toimintatavat täytyy purkaa. Vain siten luodaan pohja terveemmälle työyhteisölle. Jokaisen toiminnan taustalla on ajatus ja jokaisen ajatuksen taustalla on tunne. Kun toiminta on negatiivinen, on…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

  • |

    Someen eksynyt minäkuva

    Katselin tässä taannoin vanhoja valokuvia. Löysin sieltä aivan hellyttävän kuvan tyttäristäni. He olivat pukeutuneet pelleiksi – kasvonaamiota unohtamatta. Liikutuin kovasti näkemästäni. Kuva muistutti ajasta, jolloin olin erityisen onnellinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja elämääni kohtaan. Kuin elokuvana silmissäni kelautui aika, jolloin lapset olivat pieniä. Millaista elämä olikaan silloin, pyykki- ja tiskivuorien aikaan – se oli…

  • |

    Työhyvinvointikoulutusta tytölle miesten maailmassa

    Tänä päivänä kuulen keskustelua naisten arvostamisesta työyhteisöissä. Ohessa oma kokemukseni 80-luvulta miesten maailmassa. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa ja innoissani siitä. Elettiin vuotta 1981, olin tuolloin 17-vuotias, joten minulla ei ollut vielä ajokorttia. Ensimmäinen työpäivä oli tutustumista toimistotehtäviin ja kirjoituskoneeseen. Onneksi meillä kotona oli kirjoituskone, jolla olin kirjoitellut omaksi ilokseni. Toisena työpäivänä sain tehtäväksi sain viedä…

  • Kukaan ei ole niin rikki – ettei jotain ehjää olisi

    Kukaan ei ole niin rikki, ettei jotain ehjää olisi Eikä kukaan niin valmis, ettei jotain parannettavaa vielä löytyisi. Ihastuin tuossa kuvassa olevaan taloon vuonna 2008. Näkyni ja merikotka ohjasivat minut tämän talon äärelle. Ensi hetkestä alkaen näin sen heti valmiina. Avaimenperässä luki Taika. Se vakuutti minut, että kaikki voimat olisivat käytössäni kun tähän kolmanteen hirsitalo -projektiin lähdin. Luotin vahvaan sisäiseen…

  • |

    Kehitä kohtaamistaitoja – ota haltuun omat rajat

    Meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia kohdatuksi tulemisesta niin arjessa kuin työpaikalla. Pieni tarkastelu työpaikan kohtaamistilanteisiin näin loman jälkeen lienee paikallaan.   Työpäivät ovat tulvillaan rajojen ylittämistä Omien rajojen koko liittyy siihen kuinka läheisiä ihmissuhteet ovat. Työpaikalla suhde lähijohtajaan tai johonkin työkaveriin voi olla kovin etäinen, toisen työkaverin tuntuessa läheisemmältä. Yhteistyö useimmiten sujuu helpommin, mitä läheisemmäksi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *