Uuden ajan työelämä -ei pakosta vaan unelmista ja ihmisyydestä käsin

Aloittelin urataipalettani 90-luvun lopussa muutamien viikkojen rykäisyillä koulujen kesälomilla. Silloin ei juurikaan tunnettu etätyökäsitettä vaan erilaiset työnkuvat toteutuivat yrityksen tiloissa, paikan päällä tekemällä. Yhtenä kesänä ohjasin turisteja kotiseutupäivien infopisteellä ja toisena heräsin kuudeksi aamunavetoille.

Pidän vallitsevasta trendistä. Työn toimenkuvaa on mahdollista räätälöidä omaan elämään sopivaksi. Oikeastaan millä tahansa itselleen mieluisalla jutulla, siivouksesta somettamiseen voi ansaita elantonsa. Jos pidät veneilystä, voit hankkia oman paatin ja ajeluttaa sillä asiakkaita lähialueiden vesillä. Näin toimeentulo muodostuu oman intohimon kohteesta. 

Elinkeinon toteuttamisen rajana ovat lähinnä kekseliäisyys sekä uskallus heittäytyä uuteen. Muuttuvassa maailmassa kysyntää on yhä erikoisemmille hyödykkeille sekä palveluille. Koen, että liiketoiminnasta on tullut elämän kokonaisvaltainen osa, jossa jokaisella on mahdollisuus loistaa omalla osaamisalueellaan. Erilaisia koulutuksia, kursseja, jopa ilmaisia materiaaleja on tarjolla laajalti, joten oppia voi kerryttää rajattomasti.  

Ihminen työskentelee elämässään keskimäärin ainakin noin 36 vuotta. Ainoa varma asia on muutos. Jos tänä vuonna olet palkkatyössä, ensi vuonna voit olla siirtynyt yrittäjyyden polulle tai kokonaan uudelle alalle. Kenties kierrät asuntoautolla maailmaa. Työelämässäni tähän saakka keskeisin teema lienee ollut ja on oleva toisen ihmisen kohtaaminen. Harvassa ammatissa ollaan kokonaan omillaan. Vaikka työ tapahtuu etänä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita on oltava, jotta rahaa virtaa kassaan. Toisaalta saman alan kollegan vertaistuen merkitystä ei edes voi euroissa määritellä. 

Erilaisuus ja henkilökohtaiset taidot ovat rikkauksia, joiden soisi pääsevän esille, täyteen potentiaaliin. Uskon, että uuden ajan työelämä vastaa koko ajan paremmin tähän tarpeeseen.  Meille jokaiselle löytyy toimi, jossa saamme omana itsenämme toteuttaa sitä kutsumusta, johon meidät on luotu.  

Neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä olen opiskellut kolmeen eri ammattiin. Eikä ole mitenkään tavatonta, että jonon jatkoksi tulisi vielä neljäs tai viides. En ole oikein ikinä tiennyt, mikä minusta tulee isona. Toisaalta nautin tunteesta, että kaikki on mahdollista ja ovet auki. Voin testailla erilaisia toimia nauttien samalla matkasta. Kestohaaveeni on, että jonain päivänä naputtelen läppärillä kirjaimia laiturin nokassa ja voin kutsua sitä työkseni. 

Hilkka Tolonen

Kirjoittaja on oman elämänsä toimitusjohtaja, joka uskoo kutsumukselliseen työelämään
Kuva: Minna Hyvönen, Valokuvaaja Hyvösen Minna