Rakkauskirje Miehelle

En nähnyt Sinua – tunsin

Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat.
Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa
– elämän haavoista syntyneen miehen.

Kosketan, näen sinut selvemmin.
Arvosi, joita edustat.
Kipusi, joita kannat.
Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi.

Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa.
Käteni täyttyvät halusta koskettaa sinua.
Toivoen, että käteni voisivat parantaa kaikki ne haavat, jotka ovat sinussa.
Ehkä siinä samalla parantuisin itsekin.

 

Muita artikkeleita

  • Pakki sekaisin kuin pontikkapannu

    En ole pontikkaa keitellyt, en liioin maistellut. Kuullut kyllä kuinka käyminen sammutetaan pontikan keitossa. Sama toimii hyvin suolistossakin. Lopeta nyt sitten viimeistään se suklaalla mässäily ja lähde happihyppelylle. ”Laiskamato” on suolistosi pahin vihollinen. Elä kurinalaista ja yksinkertaista elämää – se lisää kiitollisuutta elämääsi. Näillä eväillä, jotka muuten löytyvät lähikaupastasi, saat suolistosi parempaan kuntoon: 1. Tipattoman…

  • Muistojen Mummola

    Hirsitaloista hurahtanut Hirsitaloinnostus on varmaan syntynyt minussa jo ennen syntymääni. Lapsuuden kotini oli hirsitalo, jota isäni peruskorjasi jatkuvasti. Tiilitaloa isä alkoi rakentamaan -60 -70 -luvun vaihteessa. Sitä ennen hän oli purkanut kaksi hirsihevostallia, josta sitten puutavara otettiin uutta taloa varten. Minun rakennusinto ei kuollut, vaikka ruostuneita nauloja sain irrottaakin sankokaupalla. Mummoni kuoleman jälkeen isä aloitti…

  • Työelämän metataidot

    Työelämän murros on vähintäänkin mielenkiintoinen. Se sama työ, jota tehtiin vielä 5 vuotta sitten, saa tänäpäivänä aikaan kokemuksen tekijässä, ettei hän kykene tekemään työtään samalla tavoin kuin aiemmin. Tekijät uupuvat, kokevat kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunnetta jopa arvottomuutta ja kelpaamattomuutta. Pahimmillaan he alkavat uskomaan, ettei heistä ole enää työelämään. Näistä uutisista olemme saaneet viime aikoina lukea…

  • ”Maailma muuttuu ja me ajan kanssa”

    muistan mummoni usein sanomat sanat. Etteikö kaikki olekaan valmista, pohdin lapsena. Viimeaikoina sanonta on puhutellut yhä uudelleen ja olen alkanut tarkkailla sitä. Maailma on muuttunut ja edelleen haalimme tekemättömiä töitä ja uuvumme niiden alle. Töitä, joita ei enää ole. Onko meille syntynyt uskomus, että elämäntehtävämme on kantaa taakkoja ja huolia, jotka eivät meille edes kuulu….

  • Ilmiöjohtajuus

    Elämme mielenkiintoista aikaa johtajuuden näkökulmasta. Ei aikaakaan kun autoritäärinen johtaminen oli ainoa ja oikea tapa johtaa. Johtajuuden tulisi olla siellä missä on vastuu. Tässä vapautumisen aikana on mennyt puurot ja vellit pahan kerran sopan keitoksi ja vastuu on livahtanut välinpitämättömyyden ja kurittomuuden alle. Toisin sanoen tunteet ovat nousseet pintaan ja johtajuus on jäänyt tunnereaktioiden alle….

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *