Arvostuksesta myötätuntoon

Samaan aikaan kun hoitoalan ammattilaiset neuvottelevat julkisella puolella palkoistaan ja eduistaan, monet luontaishoitajina toimivat yksinyrittäjät koettavat saada oman taitonsa yleisesti hyväksytyksi. Kaikkien hoitajien työpanosta ja auttamista tarvitsemme jossain elämämme vaiheessa meistä. Merkityksellistä ja arvokasta työtä – vai onko?

Toimialastasi riippumatta, sinä olet arvokas ja tekemäsi työsi on arvokasta. Arvo syntyy todellisuudessa sisälläsi, joka näkyy arvostuksena itseäsi kohtaan, riippumatta miten ihmiset sinuun suhtautuisivat. Tunnetko olevasi arvokas ja arvostettu sellaisena kuin olet? Kannatko asiakkaittesi huolia ja murheita aina kotiin saakka? Heräätkö öisin kun muistat unohtaneesi jotain mielestäsi tärkeää? Maksetaanko sinulle unityöskentelystä?

Uupumukseen saakka yrität ja yrität, vaikka rajasi ovat ylittyneet jo pitkän aikaa ja silmäpussisi kertovat totuuden. Työn merkityksellisyys syntynee siitä, että koet ensin itse olevasi merkityksellinen sellaisena kuin olet ja sen jälkeen kaikki mitä teet onkin merkityksellistä.

Käänteen tekevää tässä ajassa on se, että viime vuosituhannella arvosi syntyi tekemisen ja aikaan saamisen kautta. Tänään arvosi onkin sinussa, vaikket tekisi yhtään mitään. Tänään jos milloin, on tärkeää kääntää asenne -nappia itsessäsi, että pääset kokemaan oman arvosi juuri sellaisena kuin olet. Arvosi ei ole ulkopuolellasi teoissasi, vaan sinussa itsessäsi.

”Heleppo homma” näin kirjoitettuna, mutta mitä ihmettä se tarkoittaa arjessa? Vilkaise uusin silmin peiliin ja näe se ihminen, jollaista ei ole missään muualla maailmassa. Rakastu uudelleen itseesi, sellaisena kuin olet. Juuri sillä hetkellä sinulla ei ole yhtään huolta – eihän? Jos väität toisin, kokeile uudelleen. Siis juuri tällä hetkellä kun mielesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat kehossasi, sinulla ei ole yhtään huolta. Heti, kun mielesi mönkii menneisyyteen tai tulvii tulevaisuuteen – huoli takertuu kuin iilimato kiinni. Kuka odottaa sinulta enemmän, vai onko sekin tulkintaasi ympäristöstäsi, vaikka riittäisit läheisillesi ja työpaikalla sellaisena kuin olet.

Miten voisit työpaikalla ja läheisenä tukea kumppania tai työkaveria pitämään ja arvostamaan itseään? Mitä jos aloittaisit niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kuuntelu. Usein meillä itsellämme on mielestämme niin tärkeää asiaa, että se on saatava kertoa ensin. Mitä jos kokeilisit ja kysyisit aidosti kiinnostuen, mitä sinulle kuuluu? Usko pois, vuorosi tulee jossain vaiheessa.

Käytöksen kultainen kirja voisi kuulua jokaisen työpaikan kahvihuoneen pöydälle muistuttamaan tärkeistä asioista. Muistatko miltä tuntui, kun sait lämpimän tervehdyksen, joku ojensi sinulle takkisi ja avasi oven. Hyvällä käytöksellä osoitat arvostusta toista kohtaan.

Myötätunto toisia ja itseä kohtaan onkin jo arvostuksen osoitus toista kohtaan. Miten se voi edes syntyä? Kokeile olla arvostelematta, määrittelemättä, tulkitsematta toisia ja vertaamatta itseäsi toisiin – edes yhden päivän ajan, kuten Keskisen Olli kehotti ja katso mitä tapahtuu.

10 vuoden kuluttua vuonna 2030 juhlimme Kainuassa yhdessä asiakkaittemme, kaikkien hoitajien ja ihmisten auttajien kanssa. Kaikki hoitoalan ihmiset tekevät parhaansa auttaen asiakkaita ja toisiaan.

Pysytellään terveinä – siinä onkin tekemistä.

Tämä on julkaistu Koti-Kajaanin kolumnissa 5.2.2020

Muita artikkeleita

  • Kuka on auttajasi?

    KUKA ON AUTTAJASI?  Olen huomannut lääketieteen ja luontaishoitojen vahvuudet sekä rajoitukset. Olen myös tehnyt havaintoja niiden keinoista auttaa ihmistä hänen ongelmissaan. Motiivit auttaa voivat olla myös erilaiset, riippuen siitä auttajasta kenen luona olet. Olen huomannut myös auttamisen heikkoudet molemmissa auttajakunnissa. Tiedosta, ellei joku lääkäri tai luontaishoitaja juuri sillä hetkellä kykene auttamaan sinua niin kuin toivot,…

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

  • |

    Kummeneeko asiat kumppania vaihtamalla?

    Työyhteisön ihmissuhteiden ja parisuhteen välillä on vain pieni ero. Molemmat pitävät sisällään tilanteita, joissa käydään samankaltaisia tunnetiloja sekä -prosesseja. Riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja osaamattomuuttakin. Osittain nämä tunnemekanismit syntyvät ymmärtämättömyydestä ja siitä, ettemme tunne riittävästi itseämme – puhumattakaan kumppaniamme. Ajaudumme umpikujaan – tienhaaraan, jossa on tehtävä valinta – ottaa tai jättää? Kummeneeko tilanne vaihtamalla? Monet jättävät vanhan ja siirtyvät uuteen vapautuneena vanhoista…

  • Pakki sekaisin kuin pontikkapannu

    En ole pontikkaa keitellyt, en liioin maistellut. Kuullut kyllä kuinka käyminen sammutetaan pontikan keitossa. Sama toimii hyvin suolistossakin. Lopeta nyt sitten viimeistään se suklaalla mässäily ja lähde happihyppelylle. “Laiskamato” on suolistosi pahin vihollinen. Elä kurinalaista ja yksinkertaista elämää – se lisää kiitollisuutta elämääsi. Näillä eväillä, jotka muuten löytyvät lähikaupastasi, saat suolistosi parempaan kuntoon: 1. Tipattoman…

  • Onnistumisen kokemuksia

    Kolumni 31.7.2019 Koti-Kajaanissa Heinäkuun tuulet puhaltavat kesäloman rippeet ja vaihtuvat elokuussa arkiaskareisiin. Keskeneräinen opiskelu tuntui tahmealta lämpiminä kesäpäivinä. Onnistuin siirtämään niitä paljon puhuttuun viimetinkaan. Ilman sitä, moni asia jäisi tekemättä. Tapasimme opiskelukaverini Hannan kanssa tämän viimetingan äärellä. Mitäpä siitä muuta syntyikään kahden opiskelevan yrittäjän ja karjalaisjuurisen naisen kohdatessa kuin rehevän rönsyilevää rupattelua. Pohdimme, tehtävien lomassa,…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *