Äiti – onko pakko kasvaa?

Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani.
Tämä kasvukeskustelumme päätyi molempien hersyvään nauruun ja vapautunein mielin tyttäreni pääsi nukkumaan.

Tapahtumasta on kulunut aikaa jo 21 vuotta. En osannut tuolloin kuvitellakaan, mitä tänä päivänä työkseni tekisin. Onneksi en tiennyt, sillä olisin lamaantunut ja masentunut kaikesta siitä millaisia kasvun askeleita olinkaan itse saanut ottaa.

Juuri siksi onkin tärkeä keskittyä vain tähän ainutlaatuiseen hetkeen, joka on totta. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän illusiota tai harhaa. Voit unelmoida unelmasi, mutta eläminen tapahtuu tässä ja nyt. Se alkaa siitä kun kohtaat oman itsesi sellaisena kuin olet. Sen jälkeen unelmasi voi rakentua.

Olen monta kertaa pohtinut ihmisen henkistä kasvua ja kehittymistä. Oivaltanut ja erehtynyt, kokeillut ja kaatunut, noussut ylös ja tajunnut, että kehittyminen on sitä että vanhempana löydämme itsestämme sisäisen lapsen. Tai miehen ja naisen välisessä suhteessa, molemmat löytävät itsestään sekä maskuliinisuuden että feminiinisyyden ja suostuvat yhteiseen kasvuun miehenä ja naisena.

Tätä ajatusta voi laajentaa työhönkin. Ammatillinen kehittyminen ei siis ole vain fyysistä osaamista, vaan myös henkistä. Lääkärin henkinen kehittyminen alkaa silloin kun hän suostuu potilaaksi, opettaja oppilaaksi, esimies työntekijäksi ja niin edelleen.

Kehittyessäsi:
1. valtasuhteet tasapainottuvat ihmissuhteissa
2. asiakas kohdataan aidosti ja hän saa lisäarvoa
3. myötätunto ihmisten välillä lisääntyy

Eikä tämä onnistu, jos kaiken aikaa ruoskit ja piiskaat itseäsi yhtä ankarasti kuin edelliset sukupolvet itseänsä ja lapsiansa konsanaan.
Kasvua ja kehittymistä tapahtuu, vaikket tekisi yhtään mitään. Muistathan kuitenkin olla vastustamatta kehittymistäsi. Kaikki vastustus näyttää tuottavan enemmän kipua ja kärsimystä, niin fyysisesti kehossa, psyykkisesti mielessäsi kuin henkisesti.

Lempeyttä ja hyväksyntää ensin itselle, sitten voit jakaa sitä vapaasti kaikille toisillekin. Tiesithän, että virheet on sallittuja 😉

Muita artikkeleita

  • |

    Lama – kehittämisen aika

    Seuraatko median lukuja konkurssiaalloista? Luetko lehtiä, joissa uutiset toitottavat yritysten heikkenevää tilaa? Tiedetään jo, että huonot uutiset lisäävät sen myyntiä. Kuta enemmän seuraat median negatiivisia uutisia, sitä varmemmin turhaudut ja alat alitajuisesti luomaan negatiivisuutta omaan elämääsi ja ympäristöösi. Voisitko valita toisin? Yritykset, jotka hyödyntävät lama-ajan, kouluttavat henkilöstöä ja kehittävät prosessit kuntoon tulevaa nousua varten, ovat…

  • Lapsen oikeus – Aikuisen velvollisuus

    Lastenoikeuksien päivänä pysähdyin kiikkutuoliin pohtimaan lasten oikeutta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Samaan aikaan media tulvii erilaisia lapsiin kohdistuvia tekoja, jotka näyttäytyvät väkivaltaisuuksina ja väärinkohteluina. Viimeaikaiset uutiset ovat näyttäneet kuinka valtasuhde aikuisen ja lapsen välillä voi näyttäytyä, pääsääntöisesti ei toivotulla tavalla. Toinen valtasuhteessa alistuu ja toinen jyrää toisen, joko fyysisesti, psyykkisesti tai henkisesti. Sen sijaan että…

  • |

    Uuden ajan työelämä -ei pakosta vaan unelmista ja ihmisyydestä käsin

    Aloittelin urataipalettani 90-luvun lopussa muutamien viikkojen rykäisyillä koulujen kesälomilla. Silloin ei juurikaan tunnettu etätyökäsitettä vaan erilaiset työnkuvat toteutuivat yrityksen tiloissa, paikan päällä tekemällä. Yhtenä kesänä ohjasin turisteja kotiseutupäivien infopisteellä ja toisena heräsin kuudeksi aamunavetoille. Pidän vallitsevasta trendistä. Työn toimenkuvaa on mahdollista räätälöidä omaan elämään sopivaksi. Oikeastaan millä tahansa itselleen mieluisalla jutulla, siivouksesta somettamiseen voi ansaita…

  • Muistojen Mummola

    Hirsitaloista hurahtanut Hirsitaloinnostus on varmaan syntynyt minussa jo ennen syntymääni. Lapsuuden kotini oli hirsitalo, jota isäni peruskorjasi jatkuvasti. Tiilitaloa isä alkoi rakentamaan -60 -70 -luvun vaihteessa. Sitä ennen hän oli purkanut kaksi hirsihevostallia, josta sitten puutavara otettiin uutta taloa varten. Minun rakennusinto ei kuollut, vaikka ruostuneita nauloja sain irrottaakin sankokaupalla. Mummoni kuoleman jälkeen isä aloitti…

  • Olet enemmän® -sinulle

    Muistelimme tiimiläisten kanssa mitä Olet enemmän® -koulutuksiin osallistuneet ovat saaneet; merkityksellisiä kohtaamisia, huippuhetkiä tunteiden vapautumisessa. – Läsnäolo-, tunne- ja kohtaamistaitoja – stressistä ja työn ylikuormituksesta ja kehon epämäärästen oireiden vapautumista ja havahtumista sille, kuinka paljon yksityiselämällä on vaikutusta työpaikalla – työpaikan ilmapiirin paraneminen – ihmissuhteet, suhde lapsiin ja omiin vanhempiin parantuneet Lisäksi ammatilliseen osaamiseen liittyviä…

  • Anteeksiannon vapauttava voima

    Isäni karjalaissyntyinen evakko, nyt jo edesmennyt tuli mieleeni isänpäivänä – tietenkin. Hän oli juuri ja juuri täyttänyt kuusi, kun ensi kerran Ägläjärveltä piti hevosen kyytiin lähteä kissa kainalossa. Taustalla taivaan kansi loimusi ja jyrisevän pelottava ääni säesti lyhyttä lähtövalmistelua. Kissakin piti jättää sodan armoille. Miltähän 6 -vuotiaasta pojasta tuntui? Isäni pääsi käymään kotikonnuillaan Ägläjärvellä toukokuussa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *