Äiti – onko pakko kasvaa?
Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani.
Tämä kasvukeskustelumme päätyi molempien hersyvään nauruun ja vapautunein mielin tyttäreni pääsi nukkumaan.
Tapahtumasta on kulunut aikaa jo 21 vuotta. En osannut tuolloin kuvitellakaan, mitä tänä päivänä työkseni tekisin. Onneksi en tiennyt, sillä olisin lamaantunut ja masentunut kaikesta siitä millaisia kasvun askeleita olinkaan itse saanut ottaa.
Juuri siksi onkin tärkeä keskittyä vain tähän ainutlaatuiseen hetkeen, joka on totta. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän illusiota tai harhaa. Voit unelmoida unelmasi, mutta eläminen tapahtuu tässä ja nyt. Se alkaa siitä kun kohtaat oman itsesi sellaisena kuin olet. Sen jälkeen unelmasi voi rakentua.
Olen monta kertaa pohtinut ihmisen henkistä kasvua ja kehittymistä. Oivaltanut ja erehtynyt, kokeillut ja kaatunut, noussut ylös ja tajunnut, että kehittyminen on sitä että vanhempana löydämme itsestämme sisäisen lapsen. Tai miehen ja naisen välisessä suhteessa, molemmat löytävät itsestään sekä maskuliinisuuden että feminiinisyyden ja suostuvat yhteiseen kasvuun miehenä ja naisena.
Tätä ajatusta voi laajentaa työhönkin. Ammatillinen kehittyminen ei siis ole vain fyysistä osaamista, vaan myös henkistä. Lääkärin henkinen kehittyminen alkaa silloin kun hän suostuu potilaaksi, opettaja oppilaaksi, esimies työntekijäksi ja niin edelleen.
Kehittyessäsi:
1. valtasuhteet tasapainottuvat ihmissuhteissa
2. asiakas kohdataan aidosti ja hän saa lisäarvoa
3. myötätunto ihmisten välillä lisääntyy
Eikä tämä onnistu, jos kaiken aikaa ruoskit ja piiskaat itseäsi yhtä ankarasti kuin edelliset sukupolvet itseänsä ja lapsiansa konsanaan.
Kasvua ja kehittymistä tapahtuu, vaikket tekisi yhtään mitään. Muistathan kuitenkin olla vastustamatta kehittymistäsi. Kaikki vastustus näyttää tuottavan enemmän kipua ja kärsimystä, niin fyysisesti kehossa, psyykkisesti mielessäsi kuin henkisesti.
Lempeyttä ja hyväksyntää ensin itselle, sitten voit jakaa sitä vapaasti kaikille toisillekin. Tiesithän, että virheet on sallittuja 😉