Johanna Kononow ammentaa ikikaikaista viisautta

Johanna Kononow ammentaa työhönsä ikiaikaista viisautta Kalevalasta
Työhyvinvointikouluttaja Johanna Kononow toimii hyvinvointialan yrittäjänä Kalevala Valmennus -yrityksessä. Yritys on erikoistunut Ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa sekä siihen, kuinka yritys hyötyy työntekijöistä, jotka voivat hyvin. Hän kouluttaa myös Kalevala-valmentajia, ihmisiä, jotka työskentelevät ihmisten kanssa omalla persoonallaan ja tietoisena tunnesynteesistä. Koulutus soveltuu oman itsetuntemuksen lisäämiseen, jota kautta saa valmiuksia terveeseen ja rikkaampaan elämään ja lisäksi valmiuksia myös johtamiseen ja yritysten kehittämiseen.
Kajaanissa 3.12.1964 syntynyt Johanna on työskennellyt 25 vuoden ajan rakennusalalla erilaisissa tehtävissä ja erilaisissa organisaatioissa. Näissä tehtävissä hän on oivaltanut, että työyhteisössä on valtava määrä hiljaista viisautta. joka on yrityksen kehittymisen kannalta tärkeää tietoa.
Johanna kertoo, että hänen elämänsä inventaario laittoi elämän kerralla uusiksi. Tahto ymmärtää itseä ja elämää vei hänet eteenpäin omalla polullaan. Hän lähti kysymysten kanssa kohti uusia vastauksia. Hän kysyi ”Miksi minulle tapahtui näin ja miksi juuri minulle eikä jollekin toiselle?” Hän opiskeli psykologiaa, mutta se ei antanut hänelle riittäviä vastauksia. Vyöhyketerapian opiskelujen jälkeen hän ymmärsi, että keho on ihmistä viisaampi ja että jos on olemassa kehon sairastumisen polku, on myös olemassa paranemisen polku. Johanna tutustui myös psykosynteesiin (italialainen lääkäri Roberto Assagioli, Freudin oppilas), jonka avulla hän ymmärsi, että ihminen on enemmän kuin osiensa summa. Siinä keskitytään ihmisen terveeseen osaan, jossa ymmärretään ihmisen haavojen olevan kasvun ja kehityksen lähteitä.

Tutustumalla Casa Dom Inacio, Abadianiassa, Brasiliassa sijaitsevaan parantamiskeskukseen ja John of Godin työskentelyyn sekä Ihmisen tietoisuuden tutkimuskeskuksen toimintaan ja professori Waldo Vieran luennolla, Johannan elämän palapeli sai monta palaa yhdellä kerralla sopimaan toisiinsa. Asger Lorentsenin, tanskalaisen henkisen terapian kouluttajan hän tapasi eräänä kesäkuun henkisen terapian kurssilla. Lorentsen menehtyi myöhemmin, mutta hänen oppejaan Johanna sanoo opiskelevansa edelleen.

Johanna muutti yrityksensä nimen Kalevala Valmennukseksi. Päätös ei suinkaan ollut hetken päähänpisto, vaan yhtymäkohta oli luonnollinen. Ihmisessä on se ikiaikainen viisaus, kaiken sen informaation lähde, mitä ihminen tässä elämässään tarvitsee. Tulee vain avata ihmisen tietoisuus, jolloin hänen ymmärryksensä itseä ja elämää kohtaan lisääntyy.

”Sain kutsun Lönnrot-seuraan, liittyminen oli jotenkin itsestään selvyys”, toteaa Johanna. ”Sillä Elias Lönnrotin jalanjälkiä voin seurata ajatellen, että ehkä hänkin kokosi omalla persoonallisella tavallaan Kalevala-palapeliä meille kaikille luettavaksi. Pekka Ervastin kirjoittama ”Kalevala avain” -teos on eräs oppikirja Valmentaja-koulutuksessa. Molemmat kirjat tarjoavat mahdollisuuden avata ihmisen tietoisuutta omasta itsestään, mutta kirjan symbolinen kieli vaatii lukijalta hieman kärsivällisyyttä. Runot itsessään oman symboliikan avulla välittävät kaiken sen energian, joka sillä on tarjottavana.” Johanna odottaa yhteistyöstä seuran kanssa uusia alueita omaan työhönsä ja pyrkii myös antamaan seuralle panoksensa sen tarkoituksen toteuttamiseen.

Johanna Kononow toteaa painokkaasti, että kaiken kehittymisen taustalla on yhteistyö, niin ihmisten välisissä kuin yhteisöjen ja yritysten välisessä työskentelyssä. Oppimisprosessi syvenee jatkuvasti yhteistyöllä. Yhteistyössä voidaan tarkastella toisten tapoja ja tottumuksia, jolloin keskinäinen luottamus ja kunnioitus lisääntyvät – nähdään uusia ja erilaisia toiminta- ja ratkaisumalleja ja oma kehityspolku vahvistuu. Johanna toivoo, että yhteistyö Lönnrot-seuran kanssa tulee kehittymään edelleenkin.

Hyvinvointikouluttajana valmennuksissa jatkuvasti nouse esille kolme merkittävää hyvinvoinnin estettä: unihäiriöt, elämän erilaiset kivut sekä mieliala, minkä pohjalta Johanna on suunnitellut luentosarjan.

”Voi paremmin  luonnollisesti” -luentosarja toteutetaan Kajaanin kaupunginkirjaston Kalevala-salissa. Luentosarjaan kuuluu seuraavia tietoisuutta avautuvia luentoja: ”Unihäiriöistä kohti parempaa ja rauhallisempaa unta” torstaina 15.8 klo 17.30 – 19.00, ”Kivun monet kasvot – lääkkeetön kivun hoito” keskiviikkona 29.8 klo 17.30 – 19.00 ja ”Masennus – joukko mielen mekanismeja” torstaina 5.9. klo 17.30 – 19.00. Mikäli teemat kiinnostavat edelleen, näiden luentojen jälkeen kokoontuvat ryhmät joka toinen torstai: ”Vapaudu kivuistasi” -ryhmä klo 13.00 -15.00, Kirkkokatu 22, 2.krs.  sekä ”Unityöskentely”-ryhmä klo 18.00 – 20.00 Muistojen Mummolassa. Osallistuminen ryhmään maksaa 20 euroa/kerta.

Johanna kertoo, että hänen yrityksensä täyttää 10 vuotta vuonna 2014. Juhlavuosi vie ajatuksia välillä uuteen luentosarjaan, jossa hän tulee käsittelemään ihmisen henkistä kehittymistä. Hän on löytänyt Kalevalan ja kansanperinteen ikiaikaisesta viisaudesta lähtökohtia omalle työlleen, jolla on ollut jatkuvasti kasvava kysyntä. Hän on tyytyväinen siitä, että hänen linjansa on osoittautunut käytännössä toimivaksi – ja hän katsoo tarvitsevansa koko ajan työnsä edellyttävän omaa jatkuvaa kehittymistä ja kasvua.

Lasse Lyytikäinen

Muita artikkeleita

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

  • |

    Uuden ajan työelämä -ei pakosta vaan unelmista ja ihmisyydestä käsin

    Aloittelin urataipalettani 90-luvun lopussa muutamien viikkojen rykäisyillä koulujen kesälomilla. Silloin ei juurikaan tunnettu etätyökäsitettä vaan erilaiset työnkuvat toteutuivat yrityksen tiloissa, paikan päällä tekemällä. Yhtenä kesänä ohjasin turisteja kotiseutupäivien infopisteellä ja toisena heräsin kuudeksi aamunavetoille. Pidän vallitsevasta trendistä. Työn toimenkuvaa on mahdollista räätälöidä omaan elämään sopivaksi. Oikeastaan millä tahansa itselleen mieluisalla jutulla, siivouksesta somettamiseen voi ansaita…

  • Kun suru koskettaa työntekijää

    Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken. Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

  • Tunneperimä vaikuttaa arjessa ja työpaikalla

    TUNNEPERIMÄ VAIKUTTAA ARJESSA JA TYÖYHTEISÖSSÄ Kaikki ymmärtävät tunneperimän, et vain useinkaan ole tullut ajatelleeksi sitä. Esimerkki sodan tunneperimästä on selkeä. Nuoret maata puolustavat sotilaamme lähtivät kohtaamaan tuntematonta rintamalle – sitä kutsuttiin tuolloin viholliseksi. Sotilaamme rintamalta palatessamme olivat tehneet päätöksiä kohdattuaan sodan kauhua ja väkivaltaa. Osalle tämä vihollinen = ankaruus näyttäytyi käytöksenä läheisiä kohtaan. Toinen puoli…

  • Miesten päivä 10.3. – Saanko liputtaa?

    Kolumni Koti-Kajaanissa 13.3.2019 Nappasin joulun aikaan vintistä vanhat ja vähän käytetyt monot. Eteisessä ne ovat siitä asti muistuttaneet tulevasta naistenpäivän tapahtumasta, jonka itselleni lupasin. Muistan mummolan narusiteiset lasten sukset, varmaan isäni vanhat. Innostuin suksista ja laitoin ne jalkaani. Laskin vitivalkoisella hangella alas viettävää peltoa pitkin. Mäen alla oli jarrutettava ja käännyttävä takaisin. Mitäpä muuta osasin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *