Anteeksiannon vapauttava voima

Isäni karjalaissyntyinen evakko, nyt jo edesmennyt tuli mieleeni isänpäivänä – tietenkin.
Hän oli juuri ja juuri täyttänyt kuusi, kun ensi kerran Ägläjärveltä piti hevosen kyytiin lähteä kissa kainalossa. Taustalla taivaan kansi loimusi ja jyrisevän pelottava ääni säesti lyhyttä lähtövalmistelua. Kissakin piti jättää sodan armoille. Miltähän 6 -vuotiaasta pojasta tuntui?
Isäni pääsi käymään kotikonnuillaan Ägläjärvellä toukokuussa vuonna 1990. Hän otti mukaansa 3 siemenperunaa, jotka hän lahjoitti naapurikylän pienelle tytölle. Pienin käsin tyttö vei perunat kotiinsa. Kuulin tapahtumasta myöhemmin. Ajattelin isääni ja hänen kokemuksiaan lapsuudessa. Mitä kaikkea 50 vuoden aikana onkaan tapahtunut isäni ajatuksissa?
Vuonna 2004 sain olla mukana isän kanssa samaisella Ägläjärven kotiseuturetkellä. Pysähdyimme tähän Aittojoelle jalottelemaan ja nauttimaan Aittojoen vuolaasti virtaavasta vedestä. Isä otti taskustaan valokuvan pienestä tytöstä, jonka käsissä oli 3 siemenperunaa.
Hän esitteli kuvaa kylän huivipäiselle naiselle. Juoksujalkaa lähti huivipäinen nainen juoksemaan kohti lähitaloa. Eikä aikaakaan kun talosta tuli nuori nainen sankon kanssa isäni luokse. Sanko oli täynnä perunoita, jotka hän tahtoi antaa isälleni. Liikuttunein mielin isä ja koko bussilastillinen evakoita ja heidän jälkeläisiä oivalsimme sanaakaan sanomatta anteeksi antamisen merkityksen.

Kuinka kiitollisia saamme olla itsenäisestä ja vapaasta Suomestamme, jonka juhlavuotta tänä vuonna juhlistamme. Joko sinä kävit katsomassa Tuntemattoman Sotilaan?

Muita artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *