Kun suru koskettaa työntekijää

Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken.

Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat poiketa surevan kotona. Käynnissä on hyvä muistaa, että menet kuuntelemaan surevan työkaverin kokemuksia. Silloin on tärkeä pidättäytyä omien kokemusten kertomisesta. Muita erityistaitoja ei tarvita, eikä omaa itkua tarvitse pidättää.

Usein miten työntekijä on menetyksen vuoksi ollut sairauslomalla, on hyvä olla yhteydessä ennen hänen töihin palaamistaan. Se helpottaa hänen kynnystä palaamaan työpaikalle. Sureva on koonnut itsensä tullessaan työhön.  Työkaverin ei tarvitse miettiä mitä sanoisi, tärkeää on kuitenkin jotenkin ilmaista osanottonsa, pieni ele esim. silittäminen olkapäästä riittää.

Suru on pitkä matka eikä läheisensä menettänyt ole oma itsensä usein pitkään aikaan. Stressinsietokyky on alentunut, kaikki energia menee työstä selviytymiseen. Sureva ei välttämättä jaksa kiinnostua tavallisista arkipäivän asioista kuten esim. kahvipöytäkeskusteluista. Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan, yksi tarvitsee hiljaisuutta toinen tarvitsee seuraa ja puhuu paljon. Työyhteisö jatkaa kuitenkin arkeaan.

Kun sureva mainitsee jotain tapahtuneesta, on se merkki, että menetyksestä saa puhua.  Puhuminen voi olla vaikeaa etenkin miesvaltaisilla aloilla. Esimies voi osoittaa myötätuntonsa kysymällä silloin tällöin, kuinka voit.

Työpaikalla voi olla ihmisiä, jotka ovat aikaisemmin kokeneet läheisensä menettämisen. He voivat auttaa, jos ovat päässeet eteenpäin omalla surumatkallaan.  Menetyksen itse kokenut ymmärtää, että suruaika on vuoristorataa.  Välillä jaksaa hyvin ja välillä taas suru ottaa valtaansa. Menetyksen aikaisemmin kokenut voi esim kertoa, millaiset asiat häntä ovat auttaneet.

Työ on myös hyväksi surevalle, koska menetyksen kanssa on elettävä koko loppuelämä, eikä surua voi suorittaa urakalla.  Työ antaa lepohetkiä suruun.

Voimia surumatkallesi toivottaa Eini Piirala

 

Muita artikkeleita

  • |

    Kuka minä olen?

    Kolme kysymystä, jotka ovat siivittäneet aikuisuuttani. Uteliaana ja elämännälkäisenä olen jatkanut kysymysten sarjaa, Mistä tulen ja Minne olen menossa? Ei siis ihme, että sain juuri sellaiset vanhempani joita tarvitsin. Jossain elämäni vaiheessa, olin vakuuttunut syntyneeni väärään perheeseen. Olin valmis vaihtamaan vanhempani toiseen. Ei se ollut silloin mahdollista, onneksi ei vielä tänäänkään. Sillä ihmissuhteet ja erityisesti…

  • Muurinmurtajia ja sillanrakentajia

    Kolumni 9.10.2019 Koti-Kajaanissa Elämme ihmiskunnan historiassa mielenkiintoista tunteiden tuuletusaikaa. Niin moni ulkoinen asia elämässämme on muuttumassa: työelämä, ympäristö, ilmastosta puhumattakaan. Nämä muutokset ympärillämme ovat seurausta ihmisen sisäisestä maailmasta. Tämä muutos on tapahtunut vuosikymmenten ajan, nyt nautimme vain muutosten seurauksista. Ensimmäistä kertaa tunteet ovat sallittuja kaikille yhteiskuntaluokasta, uskonnosta, politiikasta, sukupuolesta, iästä tai ihonväristä riippumatta. Tunteet hämmentävät…

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • Painajaista vai toiveunta?

    Entä jos elämä on uni, et ole vain herännyt? Aivan kuten aamuisin heräät kun uni kuolee, samalla tavoin heräät kun elämä kuolee? Jos kuolemaa ei olekaan? Jokainen herääminen aina edellistä voimallisempi ja elämä sen jälkeen yhä aidompaa? Siihen saakka voit päättää elätkö painajaista vai toiveunta – muistaen kuitenkin, että et ole unesi. Maarit Rope –

  • Kohtaa siellä missä olet – ja tule kohdatuksi

    Se syvyys jolla itsesi tunnet, on se missä voit toisen kohdata. Se tila jossa olet vielä itsellesi läsnä turvallisesti syvenee itsetuntemuksen myötä. Kehollisesti tietoisena ja vastuussa omista tunteistaan. Jos toisen ihmisen tilaan saa tulla, sinne missä hän juuri nyt tarvitsee tukea ja turvaa syntyy paranemista. Jossain siellä missä on aitous, rakkaus, luottamus ja hyväksyntä on…

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *