Kun suru koskettaa työntekijää

Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken.

Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat poiketa surevan kotona. Käynnissä on hyvä muistaa, että menet kuuntelemaan surevan työkaverin kokemuksia. Silloin on tärkeä pidättäytyä omien kokemusten kertomisesta. Muita erityistaitoja ei tarvita, eikä omaa itkua tarvitse pidättää.

Usein miten työntekijä on menetyksen vuoksi ollut sairauslomalla, on hyvä olla yhteydessä ennen hänen töihin palaamistaan. Se helpottaa hänen kynnystä palaamaan työpaikalle. Sureva on koonnut itsensä tullessaan työhön.  Työkaverin ei tarvitse miettiä mitä sanoisi, tärkeää on kuitenkin jotenkin ilmaista osanottonsa, pieni ele esim. silittäminen olkapäästä riittää.

Suru on pitkä matka eikä läheisensä menettänyt ole oma itsensä usein pitkään aikaan. Stressinsietokyky on alentunut, kaikki energia menee työstä selviytymiseen. Sureva ei välttämättä jaksa kiinnostua tavallisista arkipäivän asioista kuten esim. kahvipöytäkeskusteluista. Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan, yksi tarvitsee hiljaisuutta toinen tarvitsee seuraa ja puhuu paljon. Työyhteisö jatkaa kuitenkin arkeaan.

Kun sureva mainitsee jotain tapahtuneesta, on se merkki, että menetyksestä saa puhua.  Puhuminen voi olla vaikeaa etenkin miesvaltaisilla aloilla. Esimies voi osoittaa myötätuntonsa kysymällä silloin tällöin, kuinka voit.

Työpaikalla voi olla ihmisiä, jotka ovat aikaisemmin kokeneet läheisensä menettämisen. He voivat auttaa, jos ovat päässeet eteenpäin omalla surumatkallaan.  Menetyksen itse kokenut ymmärtää, että suruaika on vuoristorataa.  Välillä jaksaa hyvin ja välillä taas suru ottaa valtaansa. Menetyksen aikaisemmin kokenut voi esim kertoa, millaiset asiat häntä ovat auttaneet.

Työ on myös hyväksi surevalle, koska menetyksen kanssa on elettävä koko loppuelämä, eikä surua voi suorittaa urakalla.  Työ antaa lepohetkiä suruun.

Voimia surumatkallesi toivottaa Eini Piirala

 

Muita artikkeleita

  • Akrobatiaa ja roolisuorituksia työpaikoilla

    Kuulen ja huomaan päivittäin kuinka työssään olevat ihmiset tekevät mitä kummallisimpia roolisuorituksia ja akrobaattitemppuja, jotta selviytyvät työpäivästään oman kyvyttömyyden tai riittämättömyyden tunteen kanssa. Kaikki nämä temput ja roolisuoritukset ovat esimiehen, työkavereiden ja asiakkaiden kanssa erilaisilta. Jokainen kohtaaminen tapahtuu eri roolista käsin, jotka ovat syntyneet strategioista, joita olet valinnut jo hyvin varhain. Ei ehkä sinulla, ajattelet. Tarkkaile…

  • Rohkeus kohdata ainutlaatuinen oma itsesi

    Kerron sinulle yhden salaisuuden, jos lupaat, ettet kerro kenellekään. Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Vaikka olen remonttihommia tehnyt, niin telineet ja tikkaat olen suosiolla jättänyt toisille. Minulle tarjoutui mahdollisuus kohdata pelkoni ja käydä Oulun korkeimman asuinrakennuksen katolla – ei siis huteria telineitä, vaan ritiläportaat, josta näkyy suoraan alas!!! Pyysin, että hetki katolle pääsystä ikuistettaisiin ja tällainen…

  • Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

    Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

  • Kannatko mummosi taakkaa?

    Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt. Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt…

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *