Meditaatiota ja käsien pesua

Maailmanmeno on jo pitkään ollut “maailmanlopun” meininkiä. Ihmiset hädin tuskin ehtivät hengittämään, kun kaikkialla on niin kiire, että hengityskin on muuttunut pinnalliseksi. Ei ihme, että opettelemme erilaisilla kursseillä läsnäolotaitoja ja hengittämistä, kun ne tuppaavat unohtumaan kaiken kiireen keskellä.

Hengitystieoireet ovatkin lisääntyneet vääränlaisista hengitystavoistamme. Astmat ja allergiat siivittävät monen arkea kaikenlaisten inhalaattorien, sumutteiden ja hengitys -apuvälineitten kanssa.

Mitä kaikkea maaplaneetta on saanutkaan kestää meidän ihmisten välinpitämättömyyden ja ylikulutuksen vuoksi? Meillä luonto on vielä puhdasta, mutta muualla, luonnon voimat ovat koetuksella muovista, saastuneesta maaperästä ja meristä, ilmastosta puhumattakaan. Äiti maa ei enää jaksanutkaan hengittää meidän ihmisten puolesta. Mikä olisikaan parempi keino laittaa ihmiset aisoihin, kun Korona -virus, joka laittaa meidät ruotuun ja puhdistamalla keuhkojamme, niin Äiti Maan kuin omiamme.

Rajoitukset saavat monet ahdistumaan, siinä ahdistuksessa on se läsnäolon ydin. Tunteet, jotka ovat jääneet kohtaamatta, nousevat nyt pintaan ahdistuksena. Nyt onkin aika pysähtyä ja hengittää tämä ahdistus ulos ja löytää sieltä kohtaamaton tunne ja väärinkäsitys. Meidät nyt ohjataan kohtaamaan tunteitamme, jotka olemme sivuuttaneet liian pitkään. Tunteet ovatkin jääneet monen ihmisen kiireitten alle, odottamaan hetkeä milloin tunteille olisi tilaa.
Nyt on  – “hallitusviisikkomme” antoi sille mahdollisuuden.

Mikään ei ole niinkuin ennen, tämän revohkan jälkeen. Näkisin tämän tilanteen olevan myös todellinen “talouden tasapainottamis” -ohjelma. Suhde rahaan ja materiaan tulee todennäköisimmin muuttumaan. Väärinkohtelut ja -käsitykset vapautuvat ja ihmisen moraalinen omatunto ja myötätunto vahvistuvat entisestään. Läheiset ihmiset tulevat merkityksellisiksi ja tärkeiksi ja epäitsekkään työn tekemisen arvo tulee lisääntymään entisestään. Luontoarvot tulevat arvoon arvaamattomaan. Kotimaan matkailu lisääntyy ja alamme arvostamaan kotimaatamme yhä enemmän.

Opimme vähitellen myös pitämään huolen itsestämme. Itsensä johtamisen taidot ovat nyt tärkeitä. Tämä tilanne auttaa meitä kohtaamaan myös itsemme uusista näkökulmista. Tämä onkin yksi mahdollisuus monille ihmisille kehittyä, ehkä hieman kärsien, kun persoona vähitellen sulautuu sieluun. He, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia elämässä, heille tämä vaihe on näyttäytyy toisten auttamisena ja vahvistuksena toisille, että tästäkin selviämme yhdessä.

Mielenkiintoista on seurata kuinka tämä Elämänkaari -sykli toteuttaa itseään tässä Korona-asiassakin, 18 vuotta sitten painittiin SARSin kanssa. Onkohan Koronaankin jo rokote keksitty, ennenkuin virus pääsi karkuteille? Sekin selvinnee jossain vaiheessa.

Ole rauhassa – tästä selvitään. Kurinalaisuus, meditointi, mindfullnes ja käsienpesu ovat tärkeitä tässä hetkessä.
Voimallinen virtuaalihalaus sinulle ja läheisillesi <3

Kuva: Naeblys / Alamy Stock Photo

Muita artikkeleita

  • Onnistumisen kokemuksia

    Kolumni 31.7.2019 Koti-Kajaanissa Heinäkuun tuulet puhaltavat kesäloman rippeet ja vaihtuvat elokuussa arkiaskareisiin. Keskeneräinen opiskelu tuntui tahmealta lämpiminä kesäpäivinä. Onnistuin siirtämään niitä paljon puhuttuun viimetinkaan. Ilman sitä, moni asia jäisi tekemättä. Tapasimme opiskelukaverini Hannan kanssa tämän viimetingan äärellä. Mitäpä siitä muuta syntyikään kahden opiskelevan yrittäjän ja karjalaisjuurisen naisen kohdatessa kuin rehevän rönsyilevää rupattelua. Pohdimme, tehtävien lomassa,…

  • Tunneperimä vaikuttaa arjessa ja työpaikalla

    TUNNEPERIMÄ VAIKUTTAA ARJESSA JA TYÖYHTEISÖSSÄ Kaikki ymmärtävät tunneperimän, et vain useinkaan ole tullut ajatelleeksi sitä. Esimerkki sodan tunneperimästä on selkeä. Nuoret maata puolustavat sotilaamme lähtivät kohtaamaan tuntematonta rintamalle – sitä kutsuttiin tuolloin viholliseksi. Sotilaamme rintamalta palatessamme olivat tehneet päätöksiä kohdattuaan sodan kauhua ja väkivaltaa. Osalle tämä vihollinen = ankaruus näyttäytyi käytöksenä läheisiä kohtaan. Toinen puoli…

  • Syyllisyys – tie vastuuseen

    Kolumni Koti-Kajaanissa 17.10.2018 Radio työmatkalla kertoi koulukiusaamisesta. Toimittaja puhui lakiuudistuksesta, jonka mukaan kiusaaja voitaisiin siirtää toiseen kouluun. Jopa kurkussani alkoi kuristamaan pienen lapsen puolesta. Aikuiset ymmärtämättöminä ja kykenemättöminä kohdata lapsen pahaa oloa siirtävät tunteen toisaalle ja ratkaisee asian siirtämällä lapsen toiseen kouluun. Mitä jos lapsi syntyessään on tullut auttamaan meitä aikuisia? Mitä jos lapsen tehtävä…

  • Kohtaa siellä missä olet – ja tule kohdatuksi

    Se syvyys jolla itsesi tunnet, on se missä voit toisen kohdata. Se tila jossa olet vielä itsellesi läsnä turvallisesti syvenee itsetuntemuksen myötä. Kehollisesti tietoisena ja vastuussa omista tunteistaan. Jos toisen ihmisen tilaan saa tulla, sinne missä hän juuri nyt tarvitsee tukea ja turvaa syntyy paranemista. Jossain siellä missä on aitous, rakkaus, luottamus ja hyväksyntä on…

  • Äiti – onko pakko kasvaa?

    Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani….

  • Kun suru koskettaa työntekijää

    Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken. Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *