Meditaatiota ja käsien pesua

Maailmanmeno on jo pitkään ollut “maailmanlopun” meininkiä. Ihmiset hädin tuskin ehtivät hengittämään, kun kaikkialla on niin kiire, että hengityskin on muuttunut pinnalliseksi. Ei ihme, että opettelemme erilaisilla kursseillä läsnäolotaitoja ja hengittämistä, kun ne tuppaavat unohtumaan kaiken kiireen keskellä.

Hengitystieoireet ovatkin lisääntyneet vääränlaisista hengitystavoistamme. Astmat ja allergiat siivittävät monen arkea kaikenlaisten inhalaattorien, sumutteiden ja hengitys -apuvälineitten kanssa.

Mitä kaikkea maaplaneetta on saanutkaan kestää meidän ihmisten välinpitämättömyyden ja ylikulutuksen vuoksi? Meillä luonto on vielä puhdasta, mutta muualla, luonnon voimat ovat koetuksella muovista, saastuneesta maaperästä ja meristä, ilmastosta puhumattakaan. Äiti maa ei enää jaksanutkaan hengittää meidän ihmisten puolesta. Mikä olisikaan parempi keino laittaa ihmiset aisoihin, kun Korona -virus, joka laittaa meidät ruotuun ja puhdistamalla keuhkojamme, niin Äiti Maan kuin omiamme.

Rajoitukset saavat monet ahdistumaan, siinä ahdistuksessa on se läsnäolon ydin. Tunteet, jotka ovat jääneet kohtaamatta, nousevat nyt pintaan ahdistuksena. Nyt onkin aika pysähtyä ja hengittää tämä ahdistus ulos ja löytää sieltä kohtaamaton tunne ja väärinkäsitys. Meidät nyt ohjataan kohtaamaan tunteitamme, jotka olemme sivuuttaneet liian pitkään. Tunteet ovatkin jääneet monen ihmisen kiireitten alle, odottamaan hetkeä milloin tunteille olisi tilaa.
Nyt on  – “hallitusviisikkomme” antoi sille mahdollisuuden.

Mikään ei ole niinkuin ennen, tämän revohkan jälkeen. Näkisin tämän tilanteen olevan myös todellinen “talouden tasapainottamis” -ohjelma. Suhde rahaan ja materiaan tulee todennäköisimmin muuttumaan. Väärinkohtelut ja -käsitykset vapautuvat ja ihmisen moraalinen omatunto ja myötätunto vahvistuvat entisestään. Läheiset ihmiset tulevat merkityksellisiksi ja tärkeiksi ja epäitsekkään työn tekemisen arvo tulee lisääntymään entisestään. Luontoarvot tulevat arvoon arvaamattomaan. Kotimaan matkailu lisääntyy ja alamme arvostamaan kotimaatamme yhä enemmän.

Opimme vähitellen myös pitämään huolen itsestämme. Itsensä johtamisen taidot ovat nyt tärkeitä. Tämä tilanne auttaa meitä kohtaamaan myös itsemme uusista näkökulmista. Tämä onkin yksi mahdollisuus monille ihmisille kehittyä, ehkä hieman kärsien, kun persoona vähitellen sulautuu sieluun. He, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia elämässä, heille tämä vaihe on näyttäytyy toisten auttamisena ja vahvistuksena toisille, että tästäkin selviämme yhdessä.

Mielenkiintoista on seurata kuinka tämä Elämänkaari -sykli toteuttaa itseään tässä Korona-asiassakin, 18 vuotta sitten painittiin SARSin kanssa. Onkohan Koronaankin jo rokote keksitty, ennenkuin virus pääsi karkuteille? Sekin selvinnee jossain vaiheessa.

Ole rauhassa – tästä selvitään. Kurinalaisuus, meditointi, mindfullnes ja käsienpesu ovat tärkeitä tässä hetkessä.
Voimallinen virtuaalihalaus sinulle ja läheisillesi <3

Kuva: Naeblys / Alamy Stock Photo

Muita artikkeleita

  • |

    Tunneperimä vaikuttaa arjessa ja työyhteisössä

    TUNNEPERIMÄ VAIKUTTAA ARJESSA JA TYÖYHTEISÖSSÄ Kaikki ymmärtävät tunneperimän, et vain useinkaan ole tullut ajatelleeksi sitä. Esimerkki sodan tunneperimästä on selkeä. Nuoret maata puolustavat sotilaamme lähtivät kohtaamaan tuntematonta rintamalle – sitä kutsuttiin tuolloin viholliseksi. Sotilaamme rintamalta palatessamme olivat tehneet päätöksiä kohdattuaan sodan kauhua ja väkivaltaa. Osalle tämä vihollinen = ankaruus näyttäytyi käytöksenä läheisiä kohtaan. Toinen puoli…

  • |

    Someen eksynyt minäkuva

    Katselin tässä taannoin vanhoja valokuvia. Löysin sieltä aivan hellyttävän kuvan tyttäristäni. He olivat pukeutuneet pelleiksi – kasvonaamiota unohtamatta. Liikutuin kovasti näkemästäni. Kuva muistutti ajasta, jolloin olin erityisen onnellinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja elämääni kohtaan. Kuin elokuvana silmissäni kelautui aika, jolloin lapset olivat pieniä. Millaista elämä olikaan silloin, pyykki- ja tiskivuorien aikaan – se oli…

  • |

    “Helevettiin koko mies”

    Tokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….

  • Isänpäivän aaton ajatuksia

    Oli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…

  • Kannatko mummosi taakkaa?

    Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt. Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt…

  • Sanoja Äidille

    Katseeni tavoittaa sinut Äitini.   Sinä katsot minua silmiin.   Hymyilen sinulle, hymyilet minulle.   Silmäni kertovat sinulle lämmöstäni, myötätunnostani,   enkelin siiven herkkyydestä, hauraudesta elämän.   Merkittävä katse minulta sinulle ja sinulta minulle.   Se rakentaa sillan välillemme ja lähentää sydämiämme.   Sinä riität sellaisena kuin olet, minä riitän tällaisena kuin olen.  Inhimillisinä ja aitoina toinen toisillemme. Minna Huusko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *