|

Kuka minä olen?

Kolme kysymystä, jotka ovat siivittäneet aikuisuuttani.

Uteliaana ja elämännälkäisenä olen jatkanut kysymysten sarjaa, Mistä tulen ja Minne olen menossa? Ei siis ihme, että sain juuri sellaiset vanhempani joita tarvitsin. Jossain elämäni vaiheessa, olin vakuuttunut syntyneeni väärään perheeseen. Olin valmis vaihtamaan vanhempani toiseen. Ei se ollut silloin mahdollista, onneksi ei vielä tänäänkään. Sillä ihmissuhteet ja erityisesti suhde vanhempiin ovat kaikin tavoin matka omaan itseemme.

Isäni näytti esimerkillään Mistä tulen ja kuinka sitä voi selvittää. 30 vuotta sitten hän pääsi synnyiseudulle Karjalaan kotiportaille istumaan – koti oli palanut vain portaat oli jäljellä. Niillä portailla pääsimme yhdessäkin istumaan. Isäni kuollessaan näytti minne olen menossa ja sen kuinka lyhyt matka lopulta onkaan näiden kahden kysymyksen välillä. Ymmärsin isäni luoneen raamit elämälleni ja vastauksia kysymyksiini.

Äiti puolestaan näyttää minulle miten edetä elämässä ja luoda edellytykset aidolle kohtaamiselle. Meni vuosia, että opin kohtaamaan ja hyväksymään äitini sellaisena kuin hän on. Hän oli kaikkea muuta kuin mitä minä olin, tunnollinen, kärsivällinen, pitkäjänteinen, tarkka ja huolellinen. Äidin ominaisuudet vain näkyi arjessa minulle nuorena niuhottamisena ja nipottamisena ja älyttömänä ylihuolehtimisena. Meni aikaa kun huomasin, että nämä piirteet löytyvät minustakin. Äidiksi kasvu on ollut minulle hyväksymisen, poisoppimisen ja irtipäästämisen aikaa. Matka äidin kanssa on antanut minulle kyvyn nähdä miten edetä elämässä, kohtaamalla asiat sellaisina kuin ne ovat.

Ellen mitään muuta voisi antaa omille lapsilleni ja tuleville lastenlapsilleni, antaisin heille nämä kolme kysymystä, johon vastaukset löytyvät elämällä koko elämän avoimesti ja luottavaisesti. Olen taas himpun kehittyneempi kohtaamaan lapseni ja tulevat lastenlapseni sellaisina kuin he ovat, pyrkimättä muuttamaan heitä oman mieleni mukaisesti. Edelleen keskenräisenä, mutta kehittyvänä ja hereillä.

#itsetuntemus
#itsensäjohtaminen
#itsetunto

 

 

 

Muita artikkeleita

  • |

    Uuden ajan työelämä -ei pakosta vaan unelmista ja ihmisyydestä käsin

    Aloittelin urataipalettani 90-luvun lopussa muutamien viikkojen rykäisyillä koulujen kesälomilla. Silloin ei juurikaan tunnettu etätyökäsitettä vaan erilaiset työnkuvat toteutuivat yrityksen tiloissa, paikan päällä tekemällä. Yhtenä kesänä ohjasin turisteja kotiseutupäivien infopisteellä ja toisena heräsin kuudeksi aamunavetoille. Pidän vallitsevasta trendistä. Työn toimenkuvaa on mahdollista räätälöidä omaan elämään sopivaksi. Oikeastaan millä tahansa itselleen mieluisalla jutulla, siivouksesta somettamiseen voi ansaita…

  • Kohtaamisen ammattilaisen kokemus

    Kallen muutosmatka Sain puhelun perjantaina ja liikuttunut miesääni tahtoi jakaa oman tarinansa Olet enemmän® -kohtaamisen ammattilaisen korttikoulutuksesta. Liikutuin, sillä moni ei ole tahtonut jakaa kokemuksiaan, vaan pitää ne asiat tiukasti itsellään. Tahdon huutaa maailmalle, mitä elämässäni on muuttunut koulutuksessasi, hän jatkoi. Tässä sinulle Kallen tarinan luettavaksi, hänen luvallaan: Kalle on 45-vuotias toimitusjohtaja, joka oli käynyt syksyllä 2021 työterveyspsykologin…

  • | | |

    Padotun vihan 5 vaikutusta

    Inspiroiduin edellisestä suru -blogistani kirjoittamaan vihasta, joka kuuluu myös tunnetabuihin. Meitä on kasvatettu kilteiksi ja sopeutuviksi sekä kuuliaiseksi kansalaiseksi. Yhteiskunnassa puhutaan vihapuheen tukahduttamisesta. Mitä se oikeasti on ja miten se vaikuttaa?Tulkinnat noista kasvatuksen ja yhteiskunnan rajoituksista ovat mitä moninaisimmat, jotka ovat saattaneet myös vaikuttaa osaltaan omaan pahoinvointiimme. Kykymme ilmaista rohkeasti omia mielipiteitä ja kyseenalaistaa asioita,…

  • Syyllisyys – tie vastuuseen

    Kolumni Koti-Kajaanissa 17.10.2018 Radio työmatkalla kertoi koulukiusaamisesta. Toimittaja puhui lakiuudistuksesta, jonka mukaan kiusaaja voitaisiin siirtää toiseen kouluun. Jopa kurkussani alkoi kuristamaan pienen lapsen puolesta. Aikuiset ymmärtämättöminä ja kykenemättöminä kohdata lapsen pahaa oloa siirtävät tunteen toisaalle ja ratkaisee asian siirtämällä lapsen toiseen kouluun. Mitä jos lapsi syntyessään on tullut auttamaan meitä aikuisia? Mitä jos lapsen tehtävä…

  • Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

    Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos…

  • |

    Someen eksynyt minäkuva

    Katselin tässä taannoin vanhoja valokuvia. Löysin sieltä aivan hellyttävän kuvan tyttäristäni. He olivat pukeutuneet pelleiksi – kasvonaamiota unohtamatta. Liikutuin kovasti näkemästäni. Kuva muistutti ajasta, jolloin olin erityisen onnellinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja elämääni kohtaan. Kuin elokuvana silmissäni kelautui aika, jolloin lapset olivat pieniä. Millaista elämä olikaan silloin, pyykki- ja tiskivuorien aikaan – se oli…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *