Rakkauskirje Miehelle

En nähnyt Sinua – tunsin

Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat.
Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa
– elämän haavoista syntyneen miehen.

Kosketan, näen sinut selvemmin.
Arvosi, joita edustat.
Kipusi, joita kannat.
Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi.

Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa.
Käteni täyttyvät halusta koskettaa sinua.
Toivoen, että käteni voisivat parantaa kaikki ne haavat, jotka ovat sinussa.
Ehkä siinä samalla parantuisin itsekin.

 

Muita artikkeleita

  • |

    Johtaminen on valinta

    Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Randy Gagea. Hän kertoi aiheesta, että johtaminen on valinta. Sekös pisti kriittisen mieleni pohtimaan inhimillisen johtamisen näkökulmasta tarkastella moista väitettä. Inhimillisen johtamisen näkökulmia on viisi. Ensimmäinen niistä on itsensä johtaminen. Jos Randy on sitä mieltä, että johtaminen on valinta, täytyy itsensä johtaminen olla myös valinta. Itsensä johtaminen syntyy kurinalaisuudesta, tahdon…

  • |

    Lama – kehittämisen aika

    Seuraatko median lukuja konkurssiaalloista? Luetko lehtiä, joissa uutiset toitottavat yritysten heikkenevää tilaa? Tiedetään jo, että huonot uutiset lisäävät sen myyntiä. Kuta enemmän seuraat median negatiivisia uutisia, sitä varmemmin turhaudut ja alat alitajuisesti luomaan negatiivisuutta omaan elämääsi ja ympäristöösi. Voisitko valita toisin? Yritykset, jotka hyödyntävät lama-ajan, kouluttavat henkilöstöä ja kehittävät prosessit kuntoon tulevaa nousua varten, ovat…

  • Kukaan ei ole niin rikki – ettei jotain ehjää olisi

    Kukaan ei ole niin rikki, ettei jotain ehjää olisi Eikä kukaan niin valmis, ettei jotain parannettavaa vielä löytyisi. Ihastuin tuossa kuvassa olevaan taloon vuonna 2008. Näkyni ja merikotka ohjasivat minut tämän talon äärelle. Ensi hetkestä alkaen näin sen heti valmiina. Avaimenperässä luki Taika. Se vakuutti minut, että kaikki voimat olisivat käytössäni kun tähän kolmanteen hirsitalo -projektiin lähdin. Luotin vahvaan sisäiseen…

  • |

    “Helevettiin koko mies”

    Tokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….

  • Miesten päivä 10.3. – Saanko liputtaa?

    Kolumni Koti-Kajaanissa 13.3.2019 Nappasin joulun aikaan vintistä vanhat ja vähän käytetyt monot. Eteisessä ne ovat siitä asti muistuttaneet tulevasta naistenpäivän tapahtumasta, jonka itselleni lupasin. Muistan mummolan narusiteiset lasten sukset, varmaan isäni vanhat. Innostuin suksista ja laitoin ne jalkaani. Laskin vitivalkoisella hangella alas viettävää peltoa pitkin. Mäen alla oli jarrutettava ja käännyttävä takaisin. Mitäpä muuta osasin…

  • Syyllisyys – tie vastuuseen

    Kolumni Koti-Kajaanissa 17.10.2018 Radio työmatkalla kertoi koulukiusaamisesta. Toimittaja puhui lakiuudistuksesta, jonka mukaan kiusaaja voitaisiin siirtää toiseen kouluun. Jopa kurkussani alkoi kuristamaan pienen lapsen puolesta. Aikuiset ymmärtämättöminä ja kykenemättöminä kohdata lapsen pahaa oloa siirtävät tunteen toisaalle ja ratkaisee asian siirtämällä lapsen toiseen kouluun. Mitä jos lapsi syntyessään on tullut auttamaan meitä aikuisia? Mitä jos lapsen tehtävä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *