Stipendi ja ruusuja opettajalle

Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana.

Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton?

Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna. Opsiin ja digiähkyyn pakattuja opettajia homeisen luokkahuoneen tunnelmassa, oppilashuoltoryhmiä, oppilaita isoissa ryhmissä ja me vanhemmat odotuksinemme. Peruskoulumullistus aikanaan taisi sittenkin olla pikkujuttu – 70 –luvulla.

Koulumaailman muutokset ovat olleet haastavia. Moni opettaja on kokenut tänä vuonna riittämättömyyttä. Tunnistaessaan keskeneräisyytensä opettajasta tulee oppilas ja silloin hänellä on kaikki edellytykset löytää uusia mahdollisuuksia ja tapoja toimia. Tarvitaan armollisuutta kohdata ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Se luo pohjattoman kehittymisen- ja kasvunmahdollisuuden. Parasta on että opettaja kykenee kohtaamaan, ymmärtämään ja hyväksymään oppilaiden keskeneräisyyttä myötätunnolla.

Opettajan työtä on sanottu kutsumusammatiksi – rakkaus työhön –termiä tulisi päivittää rakkaus ihmiseen. Tärkeintä on olla ihminen ihmiselle – opettajanhuoneessakin. Miten tahtoisit sinut kohdattavan – tee se sama toiselle. Läsnäolo ei saa jäädä kaatuvan PISA-tornin jalkoihin.

Koulu-uudistus on tuonut mukanaan muutokset jokaiselle kouluasteelle aina yliopistoja myöten. Yrittäjyyden sanotaan olevan tulevaisuuden pelastaja, onhan se ihmisen luontainen ominaisuus. Yrityksen perustaminen on helppoa, kun taas sen toiminnan ohjaamisessa opettajan osaaminen on yhtä sujuvaa kuin yrittäjä ryhtyisi opettajaksi. Uskon, että opettajien ja yrittäjien yhteistyön kehittämisellä luomme parempia työllistymisen edellytyksiä myös nuorille, ja opettajat voivat innostuvat omasta työstään uudella tavalla. Samalla päivitämme nuorten valmiuksia ja osaamista työelämän vaatimalle tasolle.

Ilokseni olen saanut nähdä kuinka lapsuuden maisemiini Lehtikankaalle on noussut linnamaisen kaunis Monitoimitalo, jonka sisällä on uusille ajatuksille ja oivalluksille tervettä tilaa. Oppimisympäristön merkitystä ei sovi unohtaa.

Olen saanut seurata monien eri toimialojen muutosta ja murrosta viime vuosien aikana, kokenut muutosta myös omassa työssäni. Opettajan työn muutos on sitä kokoluokkaa, että voin lämpimästi suositella tämän kevään ruusujen ja stipendien jakoa kaikille opettajille, jotka ovat selviytyneet tästä vuodesta.

Aurinko lämmöllään viestii lähestyvää hetkeä, jota Suvivirren sanoin ja sävelin juhlimme.

Kesälaitumet odottavat. Onnea vastavalmistuneille opiskelijoille ja heidän läheisilleen. Rentouttavaa kesää opettajille ja oppilaille. Hengitä ja nauti lomastasi – olet ansainnut sen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Muita artikkeleita

  • Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

    Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos…

  • Kun suru koskettaa työntekijää

    Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken. Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat…

  • |

    Someen eksynyt minäkuva

    Katselin tässä taannoin vanhoja valokuvia. Löysin sieltä aivan hellyttävän kuvan tyttäristäni. He olivat pukeutuneet pelleiksi – kasvonaamiota unohtamatta. Liikutuin kovasti näkemästäni. Kuva muistutti ajasta, jolloin olin erityisen onnellinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja elämääni kohtaan. Kuin elokuvana silmissäni kelautui aika, jolloin lapset olivat pieniä. Millaista elämä olikaan silloin, pyykki- ja tiskivuorien aikaan – se oli…

  • Työelämän metataidot

    Työelämän murros on vähintäänkin mielenkiintoinen. Se sama työ, jota tehtiin vielä 5 vuotta sitten, saa tänäpäivänä aikaan kokemuksen tekijässä, ettei hän kykene tekemään työtään samalla tavoin kuin aiemmin. Tekijät uupuvat, kokevat kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunnetta jopa arvottomuutta ja kelpaamattomuutta. Pahimmillaan he alkavat uskomaan, ettei heistä ole enää työelämään. Näistä uutisista olemme saaneet viime aikoina lukea…

  • Anteeksiannon vapauttava voima

    Isäni karjalaissyntyinen evakko, nyt jo edesmennyt tuli mieleeni isänpäivänä – tietenkin. Hän oli juuri ja juuri täyttänyt kuusi, kun ensi kerran Ägläjärveltä piti hevosen kyytiin lähteä kissa kainalossa. Taustalla taivaan kansi loimusi ja jyrisevän pelottava ääni säesti lyhyttä lähtövalmistelua. Kissakin piti jättää sodan armoille. Miltähän 6 -vuotiaasta pojasta tuntui? Isäni pääsi käymään kotikonnuillaan Ägläjärvellä toukokuussa…

  • |

    “Helevettiin koko mies”

    Tokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *