Stipendi ja ruusuja opettajalle

Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana.

Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton?

Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna. Opsiin ja digiähkyyn pakattuja opettajia homeisen luokkahuoneen tunnelmassa, oppilashuoltoryhmiä, oppilaita isoissa ryhmissä ja me vanhemmat odotuksinemme. Peruskoulumullistus aikanaan taisi sittenkin olla pikkujuttu – 70 –luvulla.

Koulumaailman muutokset ovat olleet haastavia. Moni opettaja on kokenut tänä vuonna riittämättömyyttä. Tunnistaessaan keskeneräisyytensä opettajasta tulee oppilas ja silloin hänellä on kaikki edellytykset löytää uusia mahdollisuuksia ja tapoja toimia. Tarvitaan armollisuutta kohdata ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Se luo pohjattoman kehittymisen- ja kasvunmahdollisuuden. Parasta on että opettaja kykenee kohtaamaan, ymmärtämään ja hyväksymään oppilaiden keskeneräisyyttä myötätunnolla.

Opettajan työtä on sanottu kutsumusammatiksi – rakkaus työhön –termiä tulisi päivittää rakkaus ihmiseen. Tärkeintä on olla ihminen ihmiselle – opettajanhuoneessakin. Miten tahtoisit sinut kohdattavan – tee se sama toiselle. Läsnäolo ei saa jäädä kaatuvan PISA-tornin jalkoihin.

Koulu-uudistus on tuonut mukanaan muutokset jokaiselle kouluasteelle aina yliopistoja myöten. Yrittäjyyden sanotaan olevan tulevaisuuden pelastaja, onhan se ihmisen luontainen ominaisuus. Yrityksen perustaminen on helppoa, kun taas sen toiminnan ohjaamisessa opettajan osaaminen on yhtä sujuvaa kuin yrittäjä ryhtyisi opettajaksi. Uskon, että opettajien ja yrittäjien yhteistyön kehittämisellä luomme parempia työllistymisen edellytyksiä myös nuorille, ja opettajat voivat innostuvat omasta työstään uudella tavalla. Samalla päivitämme nuorten valmiuksia ja osaamista työelämän vaatimalle tasolle.

Ilokseni olen saanut nähdä kuinka lapsuuden maisemiini Lehtikankaalle on noussut linnamaisen kaunis Monitoimitalo, jonka sisällä on uusille ajatuksille ja oivalluksille tervettä tilaa. Oppimisympäristön merkitystä ei sovi unohtaa.

Olen saanut seurata monien eri toimialojen muutosta ja murrosta viime vuosien aikana, kokenut muutosta myös omassa työssäni. Opettajan työn muutos on sitä kokoluokkaa, että voin lämpimästi suositella tämän kevään ruusujen ja stipendien jakoa kaikille opettajille, jotka ovat selviytyneet tästä vuodesta.

Aurinko lämmöllään viestii lähestyvää hetkeä, jota Suvivirren sanoin ja sävelin juhlimme.

Kesälaitumet odottavat. Onnea vastavalmistuneille opiskelijoille ja heidän läheisilleen. Rentouttavaa kesää opettajille ja oppilaille. Hengitä ja nauti lomastasi – olet ansainnut sen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Muita artikkeleita

  • Johanna Kononow ammentaa ikikaikaista viisautta

    Johanna Kononow ammentaa työhönsä ikiaikaista viisautta Kalevalasta Työhyvinvointikouluttaja Johanna Kononow toimii hyvinvointialan yrittäjänä Kalevala Valmennus -yrityksessä. Yritys on erikoistunut Ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa sekä siihen, kuinka yritys hyötyy työntekijöistä, jotka voivat hyvin. Hän kouluttaa myös Kalevala-valmentajia, ihmisiä, jotka työskentelevät ihmisten kanssa omalla persoonallaan ja tietoisena tunnesynteesistä. Koulutus soveltuu oman itsetuntemuksen lisäämiseen, jota kautta saa valmiuksia…

  • Muistojen Mummola

    Hirsitaloista hurahtanut Hirsitaloinnostus on varmaan syntynyt minussa jo ennen syntymääni. Lapsuuden kotini oli hirsitalo, jota isäni peruskorjasi jatkuvasti. Tiilitaloa isä alkoi rakentamaan -60 -70 -luvun vaihteessa. Sitä ennen hän oli purkanut kaksi hirsihevostallia, josta sitten puutavara otettiin uutta taloa varten. Minun rakennusinto ei kuollut, vaikka ruostuneita nauloja sain irrottaakin sankokaupalla. Mummoni kuoleman jälkeen isä aloitti…

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

  • |

    Työhyvinvointi ja tulokset syntyvät 5 tavoitteella – seuraa tulevia blogeja

    Työelämä ei ole enää entisensä. Osa työyhteisöstä toimii loistavasti ja innostus on käsinkosketeltavaa. Toinen työyhteisö puolestaan rämpii haasteiden parissa. Se mikä oli pienesti pielessä vielä kaksi vuotta sitten, saattaa näyttää siltä että työyhteisön tilanne on kärjistynyt jopa kahtiajakautunut. Johtaminen ja työyhteisötaidot ovat nyt arvoasteikolla korkealla. Miten kirkastaa tilannetta työpaikalla? Tee sopimus itsesi kanssa, että alat…

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *