Kohtaa siellä missä olet – ja tule kohdatuksi

Se syvyys jolla itsesi tunnet, on se missä voit toisen kohdata.
Se tila jossa olet vielä itsellesi läsnä turvallisesti syvenee itsetuntemuksen myötä.
Kehollisesti tietoisena ja vastuussa omista tunteistaan.

Jos toisen ihmisen tilaan saa tulla, sinne missä hän juuri nyt tarvitsee tukea ja turvaa syntyy paranemista.
Jossain siellä missä on aitous, rakkaus, luottamus ja hyväksyntä on mahdollista.

Eläimet tekevät tämän paranemisen tilan luonnostaan. Yhteys toiseen on siinä tilassa, syvä ja puhdas yhteys.
Sitä on eläinavusteisuuden vaikuttavuus. Sitä voi olla myös ihmistyön vaikuttavuus.
Sitä on psykologinen vyöhyketerapia parhaimmillaan.

Se että toisen kohtaa siellä missä hän on, että tulee kohdatuksi siellä missä itse on, on parasta vuorovaikutusta.
Minulle se tarkoittaa uskallusta mennä toisen mukaan kadottamatta itseään, oli se sitten iloa tai surua,
voimaa tai heikkoutta, mitä tahansa tunnetta.
Ihmisenä tätä joutuu alati harjoittelemaan, toivottavasti kuitenkin koko ajan kehityen.

Johanna Kymäläinen
Psykologinen vyöhyketerapeutti, Kalevalainen Jäsenkorjaaja

Muita artikkeleita

  • Muurinmurtajia ja sillanrakentajia

    Kolumni 9.10.2019 Koti-Kajaanissa Elämme ihmiskunnan historiassa mielenkiintoista tunteiden tuuletusaikaa. Niin moni ulkoinen asia elämässämme on muuttumassa: työelämä, ympäristö, ilmastosta puhumattakaan. Nämä muutokset ympärillämme ovat seurausta ihmisen sisäisestä maailmasta. Tämä muutos on tapahtunut vuosikymmenten ajan, nyt nautimme vain muutosten seurauksista. Ensimmäistä kertaa tunteet ovat sallittuja kaikille yhteiskuntaluokasta, uskonnosta, politiikasta, sukupuolesta, iästä tai ihonväristä riippumatta. Tunteet hämmentävät…

  • Kukaan ei ole niin rikki – ettei jotain ehjää olisi

    Kukaan ei ole niin rikki, ettei jotain ehjää olisi Eikä kukaan niin valmis, ettei jotain parannettavaa vielä löytyisi. Ihastuin tuossa kuvassa olevaan taloon vuonna 2008. Näkyni ja merikotka ohjasivat minut tämän talon äärelle. Ensi hetkestä alkaen näin sen heti valmiina. Avaimenperässä luki Taika. Se vakuutti minut, että kaikki voimat olisivat käytössäni kun tähän kolmanteen hirsitalo -projektiin lähdin. Luotin vahvaan sisäiseen…

  • Pitkä matka itsensä äärelle

    Valmentajamme Aila Polvinen kantoi taakkanaan edellisten sukupolvien arvoja ja tunteita. Havainnosta alkoi piinallinen tunneperimän tuuletus ja itsensä etsiminen. Ne olivat jo kolmannet yt-neuvottelut samassa työpaikassa. Toimistotyöntekijä Aila Polvinen oli läpeensä kyllästynyt. Niin kypsynyt, että suusta pääsi sammakoita ja hän purki kerrankin kiukkunsa ääneen. Sanoi työkavereiden kuulleen saaneensa tarpeekseen. Hän, joka oli aina ollut kiltti tyttö….

  • Kannatko mummosi taakkaa?

    Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt. Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt…

  • Miesten päivä 10.3. – Saanko liputtaa?

    Kolumni Koti-Kajaanissa 13.3.2019 Nappasin joulun aikaan vintistä vanhat ja vähän käytetyt monot. Eteisessä ne ovat siitä asti muistuttaneet tulevasta naistenpäivän tapahtumasta, jonka itselleni lupasin. Muistan mummolan narusiteiset lasten sukset, varmaan isäni vanhat. Innostuin suksista ja laitoin ne jalkaani. Laskin vitivalkoisella hangella alas viettävää peltoa pitkin. Mäen alla oli jarrutettava ja käännyttävä takaisin. Mitäpä muuta osasin…

  • |

    Työhyvinvointikoulutusta tytölle miesten maailmassa

    Tänä päivänä kuulen keskustelua naisten arvostamisesta työyhteisöissä. Ohessa oma kokemukseni 80-luvulta miesten maailmassa. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa ja innoissani siitä. Elettiin vuotta 1981, olin tuolloin 17-vuotias, joten minulla ei ollut vielä ajokorttia. Ensimmäinen työpäivä oli tutustumista toimistotehtäviin ja kirjoituskoneeseen. Onneksi meillä kotona oli kirjoituskone, jolla olin kirjoitellut omaksi ilokseni. Toisena työpäivänä sain tehtäväksi sain viedä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *