Kun suru koskettaa työntekijää

Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken.

Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat poiketa surevan kotona. Käynnissä on hyvä muistaa, että menet kuuntelemaan surevan työkaverin kokemuksia. Silloin on tärkeä pidättäytyä omien kokemusten kertomisesta. Muita erityistaitoja ei tarvita, eikä omaa itkua tarvitse pidättää.

Usein miten työntekijä on menetyksen vuoksi ollut sairauslomalla, on hyvä olla yhteydessä ennen hänen töihin palaamistaan. Se helpottaa hänen kynnystä palaamaan työpaikalle. Sureva on koonnut itsensä tullessaan työhön.  Työkaverin ei tarvitse miettiä mitä sanoisi, tärkeää on kuitenkin jotenkin ilmaista osanottonsa, pieni ele esim. silittäminen olkapäästä riittää.

Suru on pitkä matka eikä läheisensä menettänyt ole oma itsensä usein pitkään aikaan. Stressinsietokyky on alentunut, kaikki energia menee työstä selviytymiseen. Sureva ei välttämättä jaksa kiinnostua tavallisista arkipäivän asioista kuten esim. kahvipöytäkeskusteluista. Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan, yksi tarvitsee hiljaisuutta toinen tarvitsee seuraa ja puhuu paljon. Työyhteisö jatkaa kuitenkin arkeaan.

Kun sureva mainitsee jotain tapahtuneesta, on se merkki, että menetyksestä saa puhua.  Puhuminen voi olla vaikeaa etenkin miesvaltaisilla aloilla. Esimies voi osoittaa myötätuntonsa kysymällä silloin tällöin, kuinka voit.

Työpaikalla voi olla ihmisiä, jotka ovat aikaisemmin kokeneet läheisensä menettämisen. He voivat auttaa, jos ovat päässeet eteenpäin omalla surumatkallaan.  Menetyksen itse kokenut ymmärtää, että suruaika on vuoristorataa.  Välillä jaksaa hyvin ja välillä taas suru ottaa valtaansa. Menetyksen aikaisemmin kokenut voi esim kertoa, millaiset asiat häntä ovat auttaneet.

Työ on myös hyväksi surevalle, koska menetyksen kanssa on elettävä koko loppuelämä, eikä surua voi suorittaa urakalla.  Työ antaa lepohetkiä suruun.

Voimia surumatkallesi toivottaa Eini Piirala

 

Muita artikkeleita

  • Meditaatiota ja käsien pesua

    Maailmanmeno on jo pitkään ollut ”maailmanlopun” meininkiä. Ihmiset hädin tuskin ehtivät hengittämään, kun kaikkialla on niin kiire, että hengityskin on muuttunut pinnalliseksi. Ei ihme, että opettelemme erilaisilla kursseillä läsnäolotaitoja ja hengittämistä, kun ne tuppaavat unohtumaan kaiken kiireen keskellä. Hengitystieoireet ovatkin lisääntyneet vääränlaisista hengitystavoistamme. Astmat ja allergiat siivittävät monen arkea kaikenlaisten inhalaattorien, sumutteiden ja hengitys -apuvälineitten…

  • Ilmiöjohtajuus

    Elämme mielenkiintoista aikaa johtajuuden näkökulmasta. Ei aikaakaan kun autoritäärinen johtaminen oli ainoa ja oikea tapa johtaa. Johtajuuden tulisi olla siellä missä on vastuu. Tässä vapautumisen aikana on mennyt puurot ja vellit pahan kerran sopan keitoksi ja vastuu on livahtanut välinpitämättömyyden ja kurittomuuden alle. Toisin sanoen tunteet ovat nousseet pintaan ja johtajuus on jäänyt tunnereaktioiden alle….

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

  • Kannatko mummosi taakkaa?

    Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt. Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt…

  • |

    Jokaisessa suhteessa on eron ainekset

    Mihin kiinnität huomiosi parisuhteessasi, siihen mikä teitä erottaa vai siihen mikä tuntuu erottavan teitä? Huomiomme on luontaisesti kiinnittynyt joko siihen mikä teitä erottaa tai mitä en voi hyväksyä toisessa. Oli parisuhteessa mikä ongelma tahansa, ratkaisu löytyy yksinkertaisesti ongelmasta. Ei mistään ja kenestäkään asianomaisesta – vaan yksikertaisesti on kohdattava tilanne sellaisena kuin se on. Tunnistettava tunne, joka…

  • |

    ”Helevettiin koko mies”

    Tokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *