Kun suru koskettaa työntekijää

Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken.

Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat poiketa surevan kotona. Käynnissä on hyvä muistaa, että menet kuuntelemaan surevan työkaverin kokemuksia. Silloin on tärkeä pidättäytyä omien kokemusten kertomisesta. Muita erityistaitoja ei tarvita, eikä omaa itkua tarvitse pidättää.

Usein miten työntekijä on menetyksen vuoksi ollut sairauslomalla, on hyvä olla yhteydessä ennen hänen töihin palaamistaan. Se helpottaa hänen kynnystä palaamaan työpaikalle. Sureva on koonnut itsensä tullessaan työhön.  Työkaverin ei tarvitse miettiä mitä sanoisi, tärkeää on kuitenkin jotenkin ilmaista osanottonsa, pieni ele esim. silittäminen olkapäästä riittää.

Suru on pitkä matka eikä läheisensä menettänyt ole oma itsensä usein pitkään aikaan. Stressinsietokyky on alentunut, kaikki energia menee työstä selviytymiseen. Sureva ei välttämättä jaksa kiinnostua tavallisista arkipäivän asioista kuten esim. kahvipöytäkeskusteluista. Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan, yksi tarvitsee hiljaisuutta toinen tarvitsee seuraa ja puhuu paljon. Työyhteisö jatkaa kuitenkin arkeaan.

Kun sureva mainitsee jotain tapahtuneesta, on se merkki, että menetyksestä saa puhua.  Puhuminen voi olla vaikeaa etenkin miesvaltaisilla aloilla. Esimies voi osoittaa myötätuntonsa kysymällä silloin tällöin, kuinka voit.

Työpaikalla voi olla ihmisiä, jotka ovat aikaisemmin kokeneet läheisensä menettämisen. He voivat auttaa, jos ovat päässeet eteenpäin omalla surumatkallaan.  Menetyksen itse kokenut ymmärtää, että suruaika on vuoristorataa.  Välillä jaksaa hyvin ja välillä taas suru ottaa valtaansa. Menetyksen aikaisemmin kokenut voi esim kertoa, millaiset asiat häntä ovat auttaneet.

Työ on myös hyväksi surevalle, koska menetyksen kanssa on elettävä koko loppuelämä, eikä surua voi suorittaa urakalla.  Työ antaa lepohetkiä suruun.

Voimia surumatkallesi toivottaa Eini Piirala

 

Muita artikkeleita

  • Kuka on auttajasi?

    KUKA ON AUTTAJASI?  Olen huomannut lääketieteen ja luontaishoitojen vahvuudet sekä rajoitukset. Olen myös tehnyt havaintoja niiden keinoista auttaa ihmistä hänen ongelmissaan. Motiivit auttaa voivat olla myös erilaiset, riippuen siitä auttajasta kenen luona olet. Olen huomannut myös auttamisen heikkoudet molemmissa auttajakunnissa. Tiedosta, ellei joku lääkäri tai luontaishoitaja juuri sillä hetkellä kykene auttamaan sinua niin kuin toivot,…

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

  • Salatut elämät – sisälläsi

    Salatut elämät palaavat kesätauolta, toimittaja ilmoitti kun ajelin työmatkalta kotiin kajaaniin. Vaihdoin kanavaa. Mieleni ei päässyt kanavasta yhtä helposti irti vaan jäi taas vatuloimaan aihetta. Taisi olla vuosi 2006, kun illan korvassa lapset päivällisen ja pikkukakkosen jälkeen, asemoivat itsensä aikataulullisesti oikeaan aikaan ja jumittuivat television äärelle. Alkoi Salatut elämät, jäin seuraamaan sitä. Kysyin lapsilta mikä…

  • Onnistumisen kokemuksia

    Kolumni 31.7.2019 Koti-Kajaanissa Heinäkuun tuulet puhaltavat kesäloman rippeet ja vaihtuvat elokuussa arkiaskareisiin. Keskeneräinen opiskelu tuntui tahmealta lämpiminä kesäpäivinä. Onnistuin siirtämään niitä paljon puhuttuun viimetinkaan. Ilman sitä, moni asia jäisi tekemättä. Tapasimme opiskelukaverini Hannan kanssa tämän viimetingan äärellä. Mitäpä siitä muuta syntyikään kahden opiskelevan yrittäjän ja karjalaisjuurisen naisen kohdatessa kuin rehevän rönsyilevää rupattelua. Pohdimme, tehtävien lomassa,…

  • Rakkauskirje Miehelle

    En nähnyt Sinua – tunsin Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat. Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa – elämän haavoista syntyneen miehen. Kosketan, näen sinut selvemmin. Arvosi, joita edustat. Kipusi, joita kannat. Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi. Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa. Käteni…

  • Painajaista vai toiveunta?

    Entä jos elämä on uni, et ole vain herännyt? Aivan kuten aamuisin heräät kun uni kuolee, samalla tavoin heräät kun elämä kuolee? Jos kuolemaa ei olekaan? Jokainen herääminen aina edellistä voimallisempi ja elämä sen jälkeen yhä aidompaa? Siihen saakka voit päättää elätkö painajaista vai toiveunta – muistaen kuitenkin, että et ole unesi. Maarit Rope –

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *