Rohkeus kohdata ainutlaatuinen oma itsesi

Kerron sinulle yhden salaisuuden, jos lupaat, ettet kerro kenellekään.
Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Vaikka olen remonttihommia tehnyt, niin telineet ja tikkaat olen suosiolla jättänyt toisille. Minulle tarjoutui mahdollisuus kohdata pelkoni ja käydä Oulun korkeimman asuinrakennuksen katolla – ei siis huteria telineitä, vaan ritiläportaat, josta näkyy suoraan alas!!!
Pyysin, että hetki katolle pääsystä ikuistettaisiin ja tällainen siitä tuli.

Kuten huomaat käsi on tiukasti kaiteessa ja katse katolle päin. Tunne, jonka tunnistin tietysti oli pelko putoamisesta ja kuolemasta, jos sattuisin putoamaan.

Olin päättänyt kohdata pelkoni. Kutsuin mieleni kehooni takaisin alhaalta parkkipaikalta, joka jo maata mätkötti märkänä rättinä jalat ja kädet levällään. Tajusin, että olin jo mielessäni luonut tapaturman. Kiireesti mieli takaisin kehoon – eipäs mennä asioiden edelle!

Kaikkien opettamani oppien mukaan jaarittelin mieltäni sieltä maasta mätköttämästä kehooni – kotipesään. Pääsin lopulta tuntemaan missä kohtaa kehossa tunne oli. Arvaat jo, sehän näkyy jo kuvastakin – vatsassa tietenkin. Kun tunnistin tuntemuksen vatsan alueella, hengitin syvään ja hyväksyin tunteen. Kuinka ollakaan tunne ikään kuin suli pois ja pääsin nauttimaan auringon laskusta!

Harjoitus, jonka tein oli hyväksyvää tietoista läsnäoloa eli meditaatiota. Sinäkin olet tehnyt sellaisen harjoituksen, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Se on tapahtunut silloin kun olet tarvinnut lisää rohkeutta kohdata elämässä jokin vaikea asia, rauhoittaa mieltä tai silloin kun olet tuijottanut räiskyvään nuotioon.

Sisäinen äänesi saa tulla silloin kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin olet.

Muita artikkeleita

  • Miesten päivä 10.3. – Saanko liputtaa?

    Kolumni Koti-Kajaanissa 13.3.2019 Nappasin joulun aikaan vintistä vanhat ja vähän käytetyt monot. Eteisessä ne ovat siitä asti muistuttaneet tulevasta naistenpäivän tapahtumasta, jonka itselleni lupasin. Muistan mummolan narusiteiset lasten sukset, varmaan isäni vanhat. Innostuin suksista ja laitoin ne jalkaani. Laskin vitivalkoisella hangella alas viettävää peltoa pitkin. Mäen alla oli jarrutettava ja käännyttävä takaisin. Mitäpä muuta osasin…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

  • |

    Psykologisen vyöhyketerapian hoitokokemus

    “Elämässäni oli vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia -avioero, työttömyys, fyysinen sairaus. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tulin Johannan luokse hoitokäynnille. Jännitti, koska en tiennyt mitä tapahtuu. Alkukartoituksen jälkeen aloin Johannan avustuksella hiljalleen purkaa mennyttä elämääni ja löysin itsestäni kipeitä asioita, joita olin miettinyt, mutta en ollut osannut samalla tavalla aikaisemmin sanoittaa. Jo siinä hetkessä huomasin, että jokin…

  • |

    Johtaminen on valinta

    Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Randy Gagea. Hän kertoi aiheesta, että johtaminen on valinta. Sekös pisti kriittisen mieleni pohtimaan inhimillisen johtamisen näkökulmasta tarkastella moista väitettä. Inhimillisen johtamisen näkökulmia on viisi. Ensimmäinen niistä on itsensä johtaminen. Jos Randy on sitä mieltä, että johtaminen on valinta, täytyy itsensä johtaminen olla myös valinta. Itsensä johtaminen syntyy kurinalaisuudesta, tahdon…

  • |

    Uuden ajan työelämä -ei pakosta vaan unelmista ja ihmisyydestä käsin

    Aloittelin urataipalettani 90-luvun lopussa muutamien viikkojen rykäisyillä koulujen kesälomilla. Silloin ei juurikaan tunnettu etätyökäsitettä vaan erilaiset työnkuvat toteutuivat yrityksen tiloissa, paikan päällä tekemällä. Yhtenä kesänä ohjasin turisteja kotiseutupäivien infopisteellä ja toisena heräsin kuudeksi aamunavetoille. Pidän vallitsevasta trendistä. Työn toimenkuvaa on mahdollista räätälöidä omaan elämään sopivaksi. Oikeastaan millä tahansa itselleen mieluisalla jutulla, siivouksesta somettamiseen voi ansaita…

  • “Maailma muuttuu ja me ajan kanssa”

    muistan mummoni usein sanomat sanat. Etteikö kaikki olekaan valmista, pohdin lapsena. Viimeaikoina sanonta on puhutellut yhä uudelleen ja olen alkanut tarkkailla sitä. Maailma on muuttunut ja edelleen haalimme tekemättömiä töitä ja uuvumme niiden alle. Töitä, joita ei enää ole. Onko meille syntynyt uskomus, että elämäntehtävämme on kantaa taakkoja ja huolia, jotka eivät meille edes kuulu….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *