Tunneviestintä työpaikalla
Tarkkaile hetken aikaa ympäristösi viestintää, työpaikalla, kotona ja vapaa-aikana harrastuksissa. Mitä kuulet ja millä sävyllä? Sanat, joilla on merkitys ja tunne, josta syntyy työyhteisön ja kodin tunneilmapiiri.
Työpaikoilla henkilöstöjohtamisen vaikeus syntyy juuri viestinnän, reaktion ja tulkinnan väärinkäsityksistä.
Onko ilmapiiri sellainen kuin tahdot sen olevan? Jos vastasit kyllä, niin älä jatka enää lukemista. Sinun kohdallasi asiat ovat loistavasti. Mikäli vastasi ei, niin jatka lukemista. Voit nimittäin saada jonkun oivalluksen ilmapiiristä ja sen luomista.
Kuulutko sinä työpaikalla ja suhteessa ”hyvää tekevään” -antajaan vai ”mitä minä saan” -ottajaan?
Voisitko sinä olla osa muutosta parempaan?
Ole sinä työpaikalla ja kotona se, joka tervehtii kaikkia.
Huomioi rohkeasti ja tasavertaisesti kaikki arvostaen ja kunnioittaen ihmistä ja hänen mielipidettään.
Kuuntele kun sinulle puhutaan ja katso silmiin, siellä on totuuden siemen, joka lähtee sydämessä itämään.
Suomalainen sanoo: ”En voi, kun tuo toinen.” Minäkin menin tähän lankaan. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä väärinkäsitys on syntynyt meille jo hyvin varhain. Mikko Lämsä on viisaasti sanoittanut tämän ytimen:
”Pieni lapsi rakastaa nin paljon omia vanhempiaan, että jos he kohtelevat kalttoin lasta, hän ei lakkaa rakastamasta vanhempiaan… hän lakkaa rakastamasta itseään.”
Lapsi kehittää strategian, jonka avulla hän pyrkii saamaan hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan. Siinä samalla lapsi samaistuu vanhempien tunteisiin ja ottaa vastuun tunteista, jotka todellisuudessa kuuluvat vanhemmilleen.
Tästä tunnetaakasta ja rakkaudettomuuden väärinkäsityksen tilasta ihmissuhteemme työssä, kotona ja vapaa-aikana näkyvät toimimattomina asioina ja yhteistyön esteinä. Tästä rakkaudettomuuden tilasta käymme keskustelua, ja kritisoimme ympäristöämme, sen sijaan että voisimme avata rakkautemme esteet. Kohtaamalla näitä lukkoja, vapaudut elämään itsesi näköistä elämää.
Sana viestintä kertoo perustehtävästään Vie – sisintä. Se kuinka olemme kohdanneet ja vapautuneet näitä lapsuudessamme lukituista tunnelukoista, synnyttää sen energian ja tunteen, josta käsin viestimme tänä päivänä. Sitä sisintä jaamme ympäristöömme ja samalla vedämme puoleemme sitä viestiä, josta meidän tulisi vapautua.
Ehkä oivalsit, että sinun tulee tehdä sovinto itsesi kanssa, hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet – keskeneräisenä, mutta kehittyvänä. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
