Kehityskeskustelut on pidetty ja mikään ei muutu
Onko tämä tuttu ilmiö teidän työpaikalla? Tarvitaanko enää kehityskeskusteluita?
Kehityskeskustelut on käyty.
Lomakkeet on täytetty.
Tavoitteet on kirjattu.
Silti arki jatkuu usein aivan samalla tavalla kuin ennenkin.
Moni esihenkilö tunnistaa tämän tunteen:
“Keskustelu oli ihan asiallinen, mutta mikään ei oikeasti muuttunut.”
Ongelma ei ole siinä, etteikö kehityskeskusteluja käytäisi.
Ongelma on siinä, mitä keskustelussa oikeasti tapahtuu – ja mitä ei tapahdu.
Kehityskeskustelujen yleisimmät ongelmat
Työyhteisöjen arjessa kehityskeskustelut kaatuvat usein samoihin asioihin:
- Keskustelu on liian asiakeskeinen, ihminen jää sivuun
- Esihenkilö puhuu enemmän kuin kuuntelee
- Tavoitteista sovitaan, mutta ne eivät kytkeydy arkeen
- Vastuu jää edelleen esihenkilölle
- Keskustelu koetaan velvollisuudeksi, ei mahdollisuudeksi
Silloin kehityskeskustelusta tulee rutiini – ei vaikuttamisen väline.
Johtaminen ei ole sama asia kuin kohtaaminen
Monella toimialalla johtaminen on kunnossa:
aikataulut, turvallisuus ja tuotanto pyörivät ja kauppa käy, mutta työuupuminen on lisääntynyt.
Mutta ihmisten johtamisessa ratkaisevaa ei ole se,
mitä sanotaan, vaan miten ihminen kohdataan.
Ilman aitoa kohtaamista:
- sitoutuminen jää ohueksi
- vastuunotto ei siirry työntekijälle
- kehityskeskustelu jää irralliseksi hetkeksi
Entä jos ongelma ei ole keskustelun rakenne – vaan tapa olla siinä?
Kohtaava kehityskeskustelu ei vaadi uutta lomaketta tai lisää aikaa.
Se vaatii johtajalta kolmea mikrotason valintaa:
- pysähtyä
- kuunnella
- ymmärtää ennen kuin ohjaa
Juuri näissä valinnoissa ratkaistaan, muuttuuko mikään.
Palaan tähän teemaan tarkemmin tulevassa maksuttomassa webinaarissa tiistaina 20.1.2026 klo 9.00-10.00
“Kehityskeskustelu – johtamista vai kohtaamista?”, jossa keskitymme 3 tekijään, joiden avulla kehityskeskustelut tuovat tuloksia ja tukevat työhyvinvointia.
ILMOITTAUDU: “Kehityskeskustelu – johtamista vai kohtaamista -webinaariin ti 20.1.2026 klo 9.00-10.00 tästä linkistä!
