|

Jokaisessa suhteessa on eron ainekset

Mihin kiinnität huomiosi parisuhteessasi, siihen mikä teitä erottaa vai siihen mikä tuntuu erottavan teitä? Huomiomme on luontaisesti kiinnittynyt joko siihen mikä teitä erottaa tai mitä en voi hyväksyä toisessa.

Oli parisuhteessa mikä ongelma tahansa, ratkaisu löytyy yksinkertaisesti ongelmasta. Ei mistään ja kenestäkään asianomaisesta – vaan yksikertaisesti on kohdattava tilanne sellaisena kuin se on. Tunnistettava tunne, joka nousee sisältäsi ja vapauduttava siitä. Joskus tilanne on sellainen, että se vaatii eron, mutta useinkaan sen ei tarvitse tarkoittaa eroa. Useinkaan huomaamattamme olemme avoimia asioissa, mutta tunnetasolla avoimuutta ei juurikaan ole. Keskustelu alkaa liian usein: ”Sinä et… Sinä jätit… Et osannut… ”  Tämä lista on aivan loputon omien täyttymättöminen toiveiden lista. Milloin viimeksi sanoitkaan kumppanillesi: Minusta tuntuu…?

Kun olemme rohkeasti kohdanneet ongelman, hyväksyneet siihen liittyvät tosiasiat, ratkaisu onkin löytynyt luonnollisesti – kuin itsestään. Parisuhteessa nämä eron ainekset muuntuvat yllättäen kasvun aineksiksi ja parisuhde kasvaa ja kehittyy luonnollisesti. Ethän sinä tai kumppanisi ole enää samoja ihmisiä keitä olitte ensi kertaa tavatessanne.

Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin rakkauden ja pelon tien valinnasta. Mitä varmemmin kuljemme pelon tietä, sitä varmemmin kutistumme, käperrymme ja sulkeudumme itseemme. Tällä tavoin tunnelukkosi estää elämästä sellaista elämää, joka sinulle kuuluisi.
Rakkauden tien valitseminen ei suinkaan tarkoita, että seikkailisimme ruusutarhassa, shampanjalasi kädessä, auringon paisteessa – eikä koskaan sataisi.
Se tarkoittaa sitä, että rakkaudessa syntyy rohkeus katsoa kaikkia tilanteita realistisesti sellaisina kuin ne ovat. Silloinkin kun näemme totuuden ja rohkeasti katsomme totuutta silmiin, olemme rakkauden tiellä.
Pelko puolestaan sulkee silmät juuri silloin kun rohkeus katsoa totuutta lakkaa. Näin pelko ottaa vallan luonnollisesti ja rakkaus kuihtuu. Mielemme ja uskomuksemme ja niiden kautta syntyneet tunteemme, ovat pahimmat ihmiskunnan vihollisemme.

Parisuhteen roolit, jotka olimme rakentaneet aikojemme alussa sopeutuaksemme toisen rinnalla, pyrimme pitämään muuntumattomina. Joskus jopa rakkauden pelko estää meitä riisumasta näitä roolejamme, sillä emmehän tiedä mitä roolin alta löytyykään. Näin välillenne syntyy vähitellen näkymätön muuri, joka erottaaa teidät toisistaan. Kuitenkin parisuhteen kehittymisen kannalta tämä muuri tulisi rikkoa, jotta pääsisitte lähempään yhteyteen toistenne kanssa.

Jokaisessa parisuhteessa on rakkauden siemen, jota vaalimalla ja pitämällä huolta ennenkaikkea itsestä syntyy luontainen välittämisen tunne toista kohtaan. Vaali ja hoida rakkauden siementä sisälläsi ja armollisuutta itseäsi kohtaan. Rakkauden rohkeaa tietä sinulle ja kumppanillesi.

Muita artikkeleita

  • Huono parisuhde sairastuttaa

    Iltalehden hämmentävä otsikko pysäytti jokin aika sitten minut. Huomasitko sinäkin tämän? Hyvä että näitäkin asioita tutkitaan, mutta siltikin varoisin moista otsikkoa. Olen samaa mieltä, että ihmissuhteilla on vaikutusta terveydentilaamme. Syy ei kuitenkaan taida olla näin yksiselitteinen. Meillä on tapana katsoa ihmissuhde asioita, ikään kuin olisimme ihmissuhteissamme ulkopuolisia. Tämä tarkoittaa sitä, että näemme toisessa sellaisia asioita,…

  • Sanoja Äidille

    Katseeni tavoittaa sinut Äitini.   Sinä katsot minua silmiin.   Hymyilen sinulle, hymyilet minulle.   Silmäni kertovat sinulle lämmöstäni, myötätunnostani,   enkelin siiven herkkyydestä, hauraudesta elämän.   Merkittävä katse minulta sinulle ja sinulta minulle.   Se rakentaa sillan välillemme ja lähentää sydämiämme.   Sinä riität sellaisena kuin olet, minä riitän tällaisena kuin olen.  Inhimillisinä ja aitoina toinen toisillemme. Minna Huusko

  • |

    ”Helevettiin koko mies”

    Tokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

  • |

    Työhyvinvointikoulutusta tytölle miesten maailmassa

    Tänä päivänä kuulen keskustelua naisten arvostamisesta työyhteisöissä. Ohessa oma kokemukseni 80-luvulta miesten maailmassa. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa ja innoissani siitä. Elettiin vuotta 1981, olin tuolloin 17-vuotias, joten minulla ei ollut vielä ajokorttia. Ensimmäinen työpäivä oli tutustumista toimistotehtäviin ja kirjoituskoneeseen. Onneksi meillä kotona oli kirjoituskone, jolla olin kirjoitellut omaksi ilokseni. Toisena työpäivänä sain tehtäväksi sain viedä…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *