|

Jokaisessa suhteessa on eron ainekset

Mihin kiinnität huomiosi parisuhteessasi, siihen mikä teitä erottaa vai siihen mikä tuntuu erottavan teitä? Huomiomme on luontaisesti kiinnittynyt joko siihen mikä teitä erottaa tai mitä en voi hyväksyä toisessa.

Oli parisuhteessa mikä ongelma tahansa, ratkaisu löytyy yksinkertaisesti ongelmasta. Ei mistään ja kenestäkään asianomaisesta – vaan yksikertaisesti on kohdattava tilanne sellaisena kuin se on. Tunnistettava tunne, joka nousee sisältäsi ja vapauduttava siitä. Joskus tilanne on sellainen, että se vaatii eron, mutta useinkaan sen ei tarvitse tarkoittaa eroa. Useinkaan huomaamattamme olemme avoimia asioissa, mutta tunnetasolla avoimuutta ei juurikaan ole. Keskustelu alkaa liian usein: ”Sinä et… Sinä jätit… Et osannut… ”  Tämä lista on aivan loputon omien täyttymättöminen toiveiden lista. Milloin viimeksi sanoitkaan kumppanillesi: Minusta tuntuu…?

Kun olemme rohkeasti kohdanneet ongelman, hyväksyneet siihen liittyvät tosiasiat, ratkaisu onkin löytynyt luonnollisesti – kuin itsestään. Parisuhteessa nämä eron ainekset muuntuvat yllättäen kasvun aineksiksi ja parisuhde kasvaa ja kehittyy luonnollisesti. Ethän sinä tai kumppanisi ole enää samoja ihmisiä keitä olitte ensi kertaa tavatessanne.

Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin rakkauden ja pelon tien valinnasta. Mitä varmemmin kuljemme pelon tietä, sitä varmemmin kutistumme, käperrymme ja sulkeudumme itseemme. Tällä tavoin tunnelukkosi estää elämästä sellaista elämää, joka sinulle kuuluisi.
Rakkauden tien valitseminen ei suinkaan tarkoita, että seikkailisimme ruusutarhassa, shampanjalasi kädessä, auringon paisteessa – eikä koskaan sataisi.
Se tarkoittaa sitä, että rakkaudessa syntyy rohkeus katsoa kaikkia tilanteita realistisesti sellaisina kuin ne ovat. Silloinkin kun näemme totuuden ja rohkeasti katsomme totuutta silmiin, olemme rakkauden tiellä.
Pelko puolestaan sulkee silmät juuri silloin kun rohkeus katsoa totuutta lakkaa. Näin pelko ottaa vallan luonnollisesti ja rakkaus kuihtuu. Mielemme ja uskomuksemme ja niiden kautta syntyneet tunteemme, ovat pahimmat ihmiskunnan vihollisemme.

Parisuhteen roolit, jotka olimme rakentaneet aikojemme alussa sopeutuaksemme toisen rinnalla, pyrimme pitämään muuntumattomina. Joskus jopa rakkauden pelko estää meitä riisumasta näitä roolejamme, sillä emmehän tiedä mitä roolin alta löytyykään. Näin välillenne syntyy vähitellen näkymätön muuri, joka erottaaa teidät toisistaan. Kuitenkin parisuhteen kehittymisen kannalta tämä muuri tulisi rikkoa, jotta pääsisitte lähempään yhteyteen toistenne kanssa.

Jokaisessa parisuhteessa on rakkauden siemen, jota vaalimalla ja pitämällä huolta ennenkaikkea itsestä syntyy luontainen välittämisen tunne toista kohtaan. Vaali ja hoida rakkauden siementä sisälläsi ja armollisuutta itseäsi kohtaan. Rakkauden rohkeaa tietä sinulle ja kumppanillesi.

Muita artikkeleita

  • Lapsen oikeus – Aikuisen velvollisuus

    Lastenoikeuksien päivänä pysähdyin kiikkutuoliin pohtimaan lasten oikeutta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Samaan aikaan media tulvii erilaisia lapsiin kohdistuvia tekoja, jotka näyttäytyvät väkivaltaisuuksina ja väärinkohteluina. Viimeaikaiset uutiset ovat näyttäneet kuinka valtasuhde aikuisen ja lapsen välillä voi näyttäytyä, pääsääntöisesti ei toivotulla tavalla. Toinen valtasuhteessa alistuu ja toinen jyrää toisen, joko fyysisesti, psyykkisesti tai henkisesti. Sen sijaan että…

  • Rakkauskirje Miehelle

    En nähnyt Sinua – tunsin Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat. Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa – elämän haavoista syntyneen miehen. Kosketan, näen sinut selvemmin. Arvosi, joita edustat. Kipusi, joita kannat. Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi. Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa. Käteni…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

  • Meditaatiota ja käsien pesua

    Maailmanmeno on jo pitkään ollut ”maailmanlopun” meininkiä. Ihmiset hädin tuskin ehtivät hengittämään, kun kaikkialla on niin kiire, että hengityskin on muuttunut pinnalliseksi. Ei ihme, että opettelemme erilaisilla kursseillä läsnäolotaitoja ja hengittämistä, kun ne tuppaavat unohtumaan kaiken kiireen keskellä. Hengitystieoireet ovatkin lisääntyneet vääränlaisista hengitystavoistamme. Astmat ja allergiat siivittävät monen arkea kaikenlaisten inhalaattorien, sumutteiden ja hengitys -apuvälineitten…

  • Painajaista vai toiveunta?

    Entä jos elämä on uni, et ole vain herännyt? Aivan kuten aamuisin heräät kun uni kuolee, samalla tavoin heräät kun elämä kuolee? Jos kuolemaa ei olekaan? Jokainen herääminen aina edellistä voimallisempi ja elämä sen jälkeen yhä aidompaa? Siihen saakka voit päättää elätkö painajaista vai toiveunta – muistaen kuitenkin, että et ole unesi. Maarit Rope –

  • Työelämän metataidot

    Työelämän murros on vähintäänkin mielenkiintoinen. Se sama työ, jota tehtiin vielä 5 vuotta sitten, saa tänäpäivänä aikaan kokemuksen tekijässä, ettei hän kykene tekemään työtään samalla tavoin kuin aiemmin. Tekijät uupuvat, kokevat kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunnetta jopa arvottomuutta ja kelpaamattomuutta. Pahimmillaan he alkavat uskomaan, ettei heistä ole enää työelämään. Näistä uutisista olemme saaneet viime aikoina lukea…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *