Lapsen oikeus – Aikuisen velvollisuus

Lastenoikeuksien päivänä pysähdyin kiikkutuoliin pohtimaan lasten oikeutta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Samaan aikaan media tulvii erilaisia lapsiin kohdistuvia tekoja, jotka näyttäytyvät väkivaltaisuuksina ja väärinkohteluina. Viimeaikaiset uutiset ovat näyttäneet kuinka valtasuhde aikuisen ja lapsen välillä voi näyttäytyä, pääsääntöisesti ei toivotulla tavalla. Toinen valtasuhteessa alistuu ja toinen jyrää toisen, joko fyysisesti, psyykkisesti tai henkisesti. Sen sijaan että kauhistelemme tai surkuttelemme näitä uutisia, voisimme pohtia mitä voimme oppia näistä?

Millainen valtasuhde lapsen ja aikuisen välillä onkaan. Kuinka kohtaan lapsen, joka todellisuudessa on heijastuma omasta sisäisestä lapsestani? Sen sijaan, että kasvattaisin lapseni oikein tai olisin oikeassa, kykenenkö näkemään lasten viestit rakkauden pyynnöiksi. Näitä rakkauden pyyntöjä tulkitsemme mitä ihmeellisimmillä tavoilla, niin kodeissa kuin kouluissa.

Entäpä jos olemmekin lastenoikeuksien päivän ymmärtäneet täysin väärin. Mitäpä jos meillä aikuisilla olisi velvollisuus löytää oma sisäinen lapsi, jotta voisimme antaa lapselle sen oikeuden rakkauteen ja myötätuntoon, jota hän tarvitsee. Velvollisuutemme olisi oppia hyväksymään ja rakastamaan itseämme sellaisena kuin olemme. Tässä mallissani tosin lapset kasvattavat vanhempiaan, mutta niinhän se käytännössä meneekin. Mitä jos vanhemmuus onkin matka sisäisen lapsen löytymiseen, joita lapsemme peilaavat meille? Mitä sitten jos meistä tulisikin hulluttelevia, iloisia, onnellisia, myötätuntoisia ja inhimillisiä toisia kohtaan ja armollisempia itselleen? Vähenisikö meillä moralisointi, vähättely, arvostelu ja virheiden tekemisen pelko tai tarve olla oikeassa?

Vanhempina ja kasvattajina voisimme kohdata lapsemme sellaisena kuin hän on, pyrkimättä muuttamaan häntä omien toiveiden jatkeeksi tai mielihalujemme muokattaviksi, jota kasvatukseksi kutsutaan. Näin lapsi saisi tilaa ja oikeuden ilmaista omaa tahtoansa ja keskustelu olisi tasavertaista. Uskon, että sillä tavoin lastemme identiteetti ja vahva käsitys itsestä luo edellytyksiä henkisesti tasapainoiseen sukupolveen.

Hulluinta tässä on että ponnistelemme kaikkemme lapsia kasvattaessamme, että heistä tulisi yhteiskuntakelpoisia ja työteliäitä. Kun tavoite on saavutettu, alkaa lapsillamme mieletön poisoppimisen ponnistelu vapautua näistä elämää stressaavista asioista. Onneksi mitään ei ole menetetty ja jokainen etsivä löytää.

Ehkä olemme valmiimpia kohtaamaan lapsen sisällämme ja oppisimme pitämään sitä sekä velvollisuutena että oikeutena. Kansakuntamme identiteetti vahvistuu Suomi 200 –mennessä.

Ihanaa ja lapsenmielistä joulunodotusta sinulle ja kaikille ainutlaatuisille lapsille – olkoon jokainen päiväsi täynnä lapsenmielistä uteliaisuutta ja iloa.

Muita artikkeleita

  • |

    Jokaisessa suhteessa on eron ainekset

    Mihin kiinnität huomiosi parisuhteessasi, siihen mikä teitä erottaa vai siihen mikä tuntuu erottavan teitä? Huomiomme on luontaisesti kiinnittynyt joko siihen mikä teitä erottaa tai mitä en voi hyväksyä toisessa. Oli parisuhteessa mikä ongelma tahansa, ratkaisu löytyy yksinkertaisesti ongelmasta. Ei mistään ja kenestäkään asianomaisesta – vaan yksikertaisesti on kohdattava tilanne sellaisena kuin se on. Tunnistettava tunne, joka…

  • |

    “Helevettiin koko mies”

    Tokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….

  • | | |

    Tarvitaanko enää kehityskeskusteluita?

    Miten teidän organisaatiossa pidetään kehityskeskustelut? Unohtuiko kehityskeskustelut etätyöhön siirtymisen yhteydessä?Kiinnostaako enää ketään kehityskeskustelut? Unohtuiko lähijohtajan tavoitteet ja työhyvinvointi? Kehityskeskustelun merkitys on monimuotoinen ja tärkeä sekä työntekijälle että organisaatiolle. Se tarjoaa mahdollisuuden avoimeen ja rakentavaan keskusteluun paitsi työntekijän myös lähijohtajan kehittymisestä, tavoitteista ja työhyvinvoinnista. Vahvistuisiko työnantajamielikuva? Kehityskeskustelu auttaa työntekijää tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehityskohteensa työssä. Keskustelu…

  • |

    Onnistuneen kehityskeskustelun 5 askelta

    Onko teidän työpaikan kehityskeskustelut odotettuja vai tuntuuko kehityskeskustelut muodolliselta pakolta? Listasimme onnistuneen kehityskeskustelun 5 asiaa, jotka kannattaa huomioida tulevissa kehityskeskusteluissa. Mikäli kehityskeskustelut ovat teillä palkkaneuvottelut tai loma-ajankohdan selvittämistä varten, kannattaako siihen käyttää aikaa? Kehityskeskustelun tulisi olla linjassa yrityksen strategian ja sen toimintakulttuurin kanssa, jota sillä tavoitellaan. Onnistuneen kehityskeskustelun 5 kohtaa Työhyvinvoinnin edistäminen ja kehittyminen. Työpaikan…

  • Pakki sekaisin kuin pontikkapannu

    En ole pontikkaa keitellyt, en liioin maistellut. Kuullut kyllä kuinka käyminen sammutetaan pontikan keitossa. Sama toimii hyvin suolistossakin. Lopeta nyt sitten viimeistään se suklaalla mässäily ja lähde happihyppelylle. “Laiskamato” on suolistosi pahin vihollinen. Elä kurinalaista ja yksinkertaista elämää – se lisää kiitollisuutta elämääsi. Näillä eväillä, jotka muuten löytyvät lähikaupastasi, saat suolistosi parempaan kuntoon: 1. Tipattoman…

  • Työelämän metataidot

    Työelämän murros on vähintäänkin mielenkiintoinen. Se sama työ, jota tehtiin vielä 5 vuotta sitten, saa tänäpäivänä aikaan kokemuksen tekijässä, ettei hän kykene tekemään työtään samalla tavoin kuin aiemmin. Tekijät uupuvat, kokevat kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunnetta jopa arvottomuutta ja kelpaamattomuutta. Pahimmillaan he alkavat uskomaan, ettei heistä ole enää työelämään. Näistä uutisista olemme saaneet viime aikoina lukea…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *