Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019

Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani.

Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti ja Isä torppasivat ajatukseni, koska se olisi vaarallista ja siihen aikaan ei ollut tapana matkustaa.

Pääsin tutustumaan epäitsekkääseen työhön Intiassa pari viikkoa sitten Äiti Amman ashramissa (=meditaatiokeskus, jossa harjoitetaan henkistä kehittymistä). Päivät alkoivat hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Pääsimme pyörittämään pizzoja, siivoamaan meren rantaa, pilkkomaan vihanneksia, viikkaamaan pyykkiä ja jakamaan ruokaa tuhansille ihmisille. Jokainen tekemäni työ vaikutti sisälläni ja tunsin merkityksellisyyttä tehdessäni työtä äitimaan ja ihmiskunnan hyväksi. Rannan siivoaminen ja ruuan jakaminen sai kyyneltulvan silmiini. Koin pienuuteni, mutta merkityksellisyyteni olla osa joitain suurta. Korttia pelaavat paikalliset miehet istuivat haisevan jätekasan vieressä vähääkään välittämättä kyynelistäni, tekemisistämme, saatikka haisevasta jätekasasta.

Välinpitämättömyys taitaa olla ihmiskunnan suurin synti. Asenne, jolla pidämme huolta itsestämme, välitämme toisistamme tai teemme työtämme, kulkevat käsikädessä ja ovat perusta sosiaalisen ja yhteisöllisen turvallisuuden tunteeseen.

Haastan sinut ja ystäväsi harjoittamaan tietoisemmin epäitsekästä työtä. Saatat ajatella, ettei yhden ihmisen tekeminen tai tekemättä jättäminen mitään muuta. Ajattele mitä ajattelet, kokeile ja ylläty. Ilo, jonka sydämeesi olet kätkenyt kaiken kiireen alle, alkaakin yllättäen tulvia elämääsi. Eikä tämä ilo tule mistään materiasta, omistamisesta tai sen tarpeesta, vaan aidosta ja puhtaasta sydämestäsi suoraan sinulle tarjoiltuna, josta läheisesikin saa oman osansa. Epäitsekäs työ tekee hyvää sinullekin.

Aloitetaan vanhuksista: Ota yksi vanhus-kumppani, jota käyt tervehtimässä viikoittain. Kyselet kuulumisia, poikkeatte pihalla tai keitätte kahvit tai teet. Kysy häneltä, mikä olikaan se taito, josta hänelle on ollut elämässään eniten hyötyä? Saatat kuulla jotain merkityksellistä ja pohtimisen aihetta omaan elämääsi.

Seuraavana lapsiperheet, joissa arjen apu on kultaakin kalliimpi. Pyykkivuoren valloitusta, villakoirien vokottelua, iltasadun lukemista tai pihalla oloa lasten kanssa. Lapset kyllä tietävät, mikä heille on parasta. Kuuntele heitä ja sen jälkeen tiedät itsekin, mikä sinulle on parasta.

Luonto ja sen eläimet: pidetään ympäristömme siistinä ja annetaan kaikille eläimille rauha ja hyvät olot, näin varmistamme rauhan ja hyvät olosuhteet myös luonnolta ja eläimiltä meille ihmisille.

Kasvatin omat lapseni ilman kaurapuuroa pyykkivuoren ja villien villakoirien keskellä. Tänä aamuna aamiaispöydässäni oli mustikoita kaurapuurolla ja maistui hyvälle. Maailma muuttuu – sinä ja minä sen kanssa.