Rakkauden tunnustuksen aikaa

Elämme ehkä vuoden tärkeintä Rakkauden tunnustuksen aikaa – keskikesän juhlaa. Suomalaisten rakkaus repii rintaa auki, silloin kuin kevään purot alkavat solisemaan. Kevään vihreys varmistaa rakkauden voiman vapautumisen ja rakkauden ilo saa suupielet ylöspäin väkisin.

Suuri paradoksi on se, että samaan aikaan kun sydänkeskus avautuu, niin pelko menneisyyden ihmissuhteista ja siellä olleista väärinkäsityksistä ja huonosta kohtelusta nousevat pintaan. Pelko pimentää rakkauden, jolloin rakkaus hiipuu. Näin syntyy itsesabotointi rakkautta kohtaan, joka kohdentuu luonnollisesti läheisimpään ihmiseen joskus jopa huonona kohteluna.

Ihmisyyden kehittymisen kannalta, on suostua haavoittuvaksi. Se vaatii suurta rohkeutta suostua haavoittuvaiseksi ihmissuhteessa. Se on rohkeutta tunnustaa toiselle, että pelkää jotain sellaista, mistä ei saa kiinni. Keskustelu voi jäädä siihen, jos ei sanoja löydy sitä jatkamaan. Tietoinen mieli jatkaa matkaansa ja sinä olet astunut oman kehittymisesi seuraavalla askeleelle tunnustamalla itsellesi oman haavasi. Rohkea teko!

Parisuhteen ehkä suurin voima on suostua toisen kannateltavaksi omien haavojen edessä. Tulla kohdatuksi omana itsenään, onkin haaste. Sillä meidän tulee kohdata ensin itsemme, jonka jälkeen voimme kohdata sillä tasolla toisen, jolla olemme itsemme kohdanneet. Se vaatii harjoittelua ja keskeneräisyyden sietämistä ihmissuhteissa. Kerta toisen jälkeen, olet rohkeampi ja aidompi itsenäsi, se tekee sinusta terveellä tavalla vahvan. Tänä päivänä on monenlaisia parisuhteita, joissa olennaista ei ole sukupuoli, vaan se kuinka suostumme toisen kannateltavaksi. Tarkoitan tällä sitä, että molemmilla tulisi olla tasavertainen mahdollisuus tulla kannatelluksi, sillä jokaisen tarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi parisuhteessa sellaisena kuin olemme.

Mitä jos tänä Rakkauden luvattuna aikana, astuisit Rakkauden seuraavalle tasolle ja rohkenisit olla haavoittuva ja aidosti se joka olet. Kulissikullattujen parisuhteiden aika alkaa olla ohi ja olemme valmiita kohtaamaan aitoja ihmissuhteita. Se tarkoittaa sitä, että rohkeasti pitkissäkin suhteissa, uskallamme rohkeasti olla haavoittuvia ja ilmaista tarpeemme.

Rakkauden täyttämää keskikesän juhlaa Sinulle ja Hänelle – Olet tärkeä <3

Muita artikkeleita

  • Rohkeus kohdata ainutlaatuinen oma itsesi

    Kerron sinulle yhden salaisuuden, jos lupaat, ettet kerro kenellekään. Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Vaikka olen remonttihommia tehnyt, niin telineet ja tikkaat olen suosiolla jättänyt toisille. Minulle tarjoutui mahdollisuus kohdata pelkoni ja käydä Oulun korkeimman asuinrakennuksen katolla – ei siis huteria telineitä, vaan ritiläportaat, josta näkyy suoraan alas!!! Pyysin, että hetki katolle pääsystä ikuistettaisiin ja tällainen…

  • Pitkä matka itsensä äärelle

    Valmentajamme Aila Polvinen kantoi taakkanaan edellisten sukupolvien arvoja ja tunteita. Havainnosta alkoi piinallinen tunneperimän tuuletus ja itsensä etsiminen. Ne olivat jo kolmannet yt-neuvottelut samassa työpaikassa. Toimistotyöntekijä Aila Polvinen oli läpeensä kyllästynyt. Niin kypsynyt, että suusta pääsi sammakoita ja hän purki kerrankin kiukkunsa ääneen. Sanoi työkavereiden kuulleen saaneensa tarpeekseen. Hän, joka oli aina ollut kiltti tyttö….

  • Johanna Kononow ammentaa ikikaikaista viisautta

    Johanna Kononow ammentaa työhönsä ikiaikaista viisautta Kalevalasta Työhyvinvointikouluttaja Johanna Kononow toimii hyvinvointialan yrittäjänä Kalevala Valmennus -yrityksessä. Yritys on erikoistunut Ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa sekä siihen, kuinka yritys hyötyy työntekijöistä, jotka voivat hyvin. Hän kouluttaa myös Kalevala-valmentajia, ihmisiä, jotka työskentelevät ihmisten kanssa omalla persoonallaan ja tietoisena tunnesynteesistä. Koulutus soveltuu oman itsetuntemuksen lisäämiseen, jota kautta saa valmiuksia…

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

  • Painajaista vai toiveunta?

    Entä jos elämä on uni, et ole vain herännyt? Aivan kuten aamuisin heräät kun uni kuolee, samalla tavoin heräät kun elämä kuolee? Jos kuolemaa ei olekaan? Jokainen herääminen aina edellistä voimallisempi ja elämä sen jälkeen yhä aidompaa? Siihen saakka voit päättää elätkö painajaista vai toiveunta – muistaen kuitenkin, että et ole unesi. Maarit Rope –

  • |

    Someen eksynyt minäkuva

    Katselin tässä taannoin vanhoja valokuvia. Löysin sieltä aivan hellyttävän kuvan tyttäristäni. He olivat pukeutuneet pelleiksi – kasvonaamiota unohtamatta. Liikutuin kovasti näkemästäni. Kuva muistutti ajasta, jolloin olin erityisen onnellinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja elämääni kohtaan. Kuin elokuvana silmissäni kelautui aika, jolloin lapset olivat pieniä. Millaista elämä olikaan silloin, pyykki- ja tiskivuorien aikaan – se oli…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *