|

Kummeneeko asiat kumppania vaihtamalla?

Työyhteisön ihmissuhteiden ja parisuhteen välillä on vain pieni ero. Molemmat pitävät sisällään tilanteita, joissa käydään samankaltaisia tunnetiloja sekä -prosesseja. Riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja osaamattomuuttakin.

Osittain nämä tunnemekanismit syntyvät ymmärtämättömyydestä ja siitä, ettemme tunne riittävästi itseämme – puhumattakaan kumppaniamme. Ajaudumme umpikujaan – tienhaaraan, jossa on tehtävä valinta – ottaa tai jättää? Kummeneeko tilanne vaihtamalla?

Monet jättävät vanhan ja siirtyvät uuteen vapautuneena vanhoista toimimattomista ihmissuhteista tai työstä. Ennen pitkää jokin kuitenkin alkaa tökkimään. Kaikki ne kohtaamattomat asiat ja tunteet alkavat nostamaan päätään. Uusi ympäristö tai kumppani voi olla niin kannustava ja hyväksyvä, että tunnetyöskentely on helpompaa tehdä silloin. Joka tapauksessa tunnetyöskentely jää sinun tehtäväksi – ennemmin tai myöhemmin.

Ympäristössä ja työyhteisössä tunteiden kohtaamattomuus saa aikaan mitä kummallisimpia käyttäytymisvääristymiä ja toimintatapoja. Ei siis ihme, että johtaminen ja esimiestyö on haasteellista tässä ajassa. Itsensä johtaminen on merkittävässä asemassa.

Lapsemme ovat tulleet auttamaan meitä vanhempia tässä asiassa. He ottavat tunteemme luonnollisesti kantaakseen aivan pieninä, ellemme vanhempina osaa ottaa tätä vastuun osa-aluetta haltuun. Usein me vanhemmat ihmettelemme lastemme epämääräisiä oireita: keskittymiskyvyn puutetta, kehon oireita ja käyttäytymistapoja. Rohkenemmeko katsoa ja huomata, että lapsi toimii meidän tunteittemme tulkkina oireillessaan? Eläimet toimivat meille samanlaisina, tunneoppaina omine oireiluineen. Onko vanhemmaksi kasvun seuraava askel vastuu omista tunteista?

“Minä tiedän tämän” kuulen päivittäin kun aiheesta puhun ihmisten kanssa. Hyvä juttu, se on ensimmäinen askel.
Peiliin katsominen ja tunnistaminen on jo toinen askel.
Kohtaaminen on jo vaikempi sillä tietäessämme olemme tottuneet selittämään ja tunteita käsittelemään toiseksi tunteeksi, jolloin tunne on jäänyt kohtaamatta ja olemme älyllistäneet tunteemme.  Selittäminen vie meidät saman tunnelukkomme äärelle, josta pyrimme vapaaksi.
Onneksi armo tunnetyöskentelyssä on mukana ja saamme yhä uudelleen kokea nämä tunnesolmumme. Jossain vaiheessa tuskastuneina huomaamme toistavamme samankaltaista kaavaa.
Monet meistä elävät kärsimyksen kierteestä elämässä, onhan se turvallista ja tuttua. Jonain päivänä mittasi täyttyy – soita sitten minulle kun olet valmis p. 050-356 1677.

Lämmöllä Johanna

Muita artikkeleita

  • Pitkä matka itsensä äärelle

    Valmentajamme Aila Polvinen kantoi taakkanaan edellisten sukupolvien arvoja ja tunteita. Havainnosta alkoi piinallinen tunneperimän tuuletus ja itsensä etsiminen. Ne olivat jo kolmannet yt-neuvottelut samassa työpaikassa. Toimistotyöntekijä Aila Polvinen oli läpeensä kyllästynyt. Niin kypsynyt, että suusta pääsi sammakoita ja hän purki kerrankin kiukkunsa ääneen. Sanoi työkavereiden kuulleen saaneensa tarpeekseen. Hän, joka oli aina ollut kiltti tyttö….

  • |

    Someen eksynyt minäkuva

    Katselin tässä taannoin vanhoja valokuvia. Löysin sieltä aivan hellyttävän kuvan tyttäristäni. He olivat pukeutuneet pelleiksi – kasvonaamiota unohtamatta. Liikutuin kovasti näkemästäni. Kuva muistutti ajasta, jolloin olin erityisen onnellinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja elämääni kohtaan. Kuin elokuvana silmissäni kelautui aika, jolloin lapset olivat pieniä. Millaista elämä olikaan silloin, pyykki- ja tiskivuorien aikaan – se oli…

  • Isänpäivän aaton ajatuksia

    Oli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…

  • Kaipaus äidin ja isän syliin

    Ihmissuhteet ovat muuttuneet siitä äitiemme ja isiemme liittojen. Puhumisen kulttuuri on tullut ihmissuhteisiin, yhdessä oleminen on lisääntynyt vapaa-ajan lisääntymisen myötä, miesten ja naisten töitä ei enää eritellä. Nainenkin osaa vaihtaa autoon renkaat yhtälailla kuin mies laittaa ruokaa ja siivota. Siltikin parisuhteessa elävät kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin koskaan aiemmin. Miksi? Vaikka maailman muutokset vaikuttavat ihmissuhteissammekin, onko…

  • Ilmiöjohtajuus

    Elämme mielenkiintoista aikaa johtajuuden näkökulmasta. Ei aikaakaan kun autoritäärinen johtaminen oli ainoa ja oikea tapa johtaa. Johtajuuden tulisi olla siellä missä on vastuu. Tässä vapautumisen aikana on mennyt puurot ja vellit pahan kerran sopan keitoksi ja vastuu on livahtanut välinpitämättömyyden ja kurittomuuden alle. Toisin sanoen tunteet ovat nousseet pintaan ja johtajuus on jäänyt tunnereaktioiden alle….

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *