|

Kuka minä olen?

Kolme kysymystä, jotka ovat siivittäneet aikuisuuttani.

Uteliaana ja elämännälkäisenä olen jatkanut kysymysten sarjaa, Mistä tulen ja Minne olen menossa? Ei siis ihme, että sain juuri sellaiset vanhempani joita tarvitsin. Jossain elämäni vaiheessa, olin vakuuttunut syntyneeni väärään perheeseen. Olin valmis vaihtamaan vanhempani toiseen. Ei se ollut silloin mahdollista, onneksi ei vielä tänäänkään. Sillä ihmissuhteet ja erityisesti suhde vanhempiin ovat kaikin tavoin matka omaan itseemme.

Isäni näytti esimerkillään Mistä tulen ja kuinka sitä voi selvittää. 30 vuotta sitten hän pääsi synnyiseudulle Karjalaan kotiportaille istumaan – koti oli palanut vain portaat oli jäljellä. Niillä portailla pääsimme yhdessäkin istumaan. Isäni kuollessaan näytti minne olen menossa ja sen kuinka lyhyt matka lopulta onkaan näiden kahden kysymyksen välillä. Ymmärsin isäni luoneen raamit elämälleni ja vastauksia kysymyksiini.

Äiti puolestaan näyttää minulle miten edetä elämässä ja luoda edellytykset aidolle kohtaamiselle. Meni vuosia, että opin kohtaamaan ja hyväksymään äitini sellaisena kuin hän on. Hän oli kaikkea muuta kuin mitä minä olin, tunnollinen, kärsivällinen, pitkäjänteinen, tarkka ja huolellinen. Äidin ominaisuudet vain näkyi arjessa minulle nuorena niuhottamisena ja nipottamisena ja älyttömänä ylihuolehtimisena. Meni aikaa kun huomasin, että nämä piirteet löytyvät minustakin. Äidiksi kasvu on ollut minulle hyväksymisen, poisoppimisen ja irtipäästämisen aikaa. Matka äidin kanssa on antanut minulle kyvyn nähdä miten edetä elämässä, kohtaamalla asiat sellaisina kuin ne ovat.

Ellen mitään muuta voisi antaa omille lapsilleni ja tuleville lastenlapsilleni, antaisin heille nämä kolme kysymystä, johon vastaukset löytyvät elämällä koko elämän avoimesti ja luottavaisesti. Olen taas himpun kehittyneempi kohtaamaan lapseni ja tulevat lastenlapseni sellaisina kuin he ovat, pyrkimättä muuttamaan heitä oman mieleni mukaisesti. Edelleen keskenräisenä, mutta kehittyvänä ja hereillä.

#itsetuntemus
#itsensäjohtaminen
#itsetunto

 

 

 

Muita artikkeleita

  • |

    Someen eksynyt minäkuva

    Katselin tässä taannoin vanhoja valokuvia. Löysin sieltä aivan hellyttävän kuvan tyttäristäni. He olivat pukeutuneet pelleiksi – kasvonaamiota unohtamatta. Liikutuin kovasti näkemästäni. Kuva muistutti ajasta, jolloin olin erityisen onnellinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja elämääni kohtaan. Kuin elokuvana silmissäni kelautui aika, jolloin lapset olivat pieniä. Millaista elämä olikaan silloin, pyykki- ja tiskivuorien aikaan – se oli…

  • Rakkauden tunnustuksen aikaa

    Elämme ehkä vuoden tärkeintä Rakkauden tunnustuksen aikaa – keskikesän juhlaa. Suomalaisten rakkaus repii rintaa auki, silloin kuin kevään purot alkavat solisemaan. Kevään vihreys varmistaa rakkauden voiman vapautumisen ja rakkauden ilo saa suupielet ylöspäin väkisin. Suuri paradoksi on se, että samaan aikaan kun sydänkeskus avautuu, niin pelko menneisyyden ihmissuhteista ja siellä olleista väärinkäsityksistä ja huonosta kohtelusta…

  • Kun suru koskettaa työntekijää

    Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken. Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat…

  • Äiti – onko pakko kasvaa?

    Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani….

  • | | |

    Itsensä johtamisen 1. askel – kohtaaminen

    Itsensä kohtaaminen on tie itsetuntemukseen, joka tarkoittaa, että alat tarkastelemaan itseäsi, tunteita ja ajatuksiasi kuinka suhtaudut asioihin ja kuinka toimit haastavissa tilanteissa. Kehittyessäsi huomaat ehkä toistavasi jotain kaavaa elämässäsi – ihmissuhteissasi, tilanteissa. Ne toistuvat kunnes olet oppinut sen, joka sinun tulee niistä oppia. Nämä askeleet toimivat toimitusjohtajista – kotiäiteihin. ASKEL – KOHTAAMINEN Jotta itsensä johtaminen…

  • |

    Jokaisessa suhteessa on eron ainekset

    Mihin kiinnität huomiosi parisuhteessasi, siihen mikä teitä erottaa vai siihen mikä tuntuu erottavan teitä? Huomiomme on luontaisesti kiinnittynyt joko siihen mikä teitä erottaa tai mitä en voi hyväksyä toisessa. Oli parisuhteessa mikä ongelma tahansa, ratkaisu löytyy yksinkertaisesti ongelmasta. Ei mistään ja kenestäkään asianomaisesta – vaan yksikertaisesti on kohdattava tilanne sellaisena kuin se on. Tunnistettava tunne, joka…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *