|

Kuka minä olen?

Kolme kysymystä, jotka ovat siivittäneet aikuisuuttani.

Uteliaana ja elämännälkäisenä olen jatkanut kysymysten sarjaa, Mistä tulen ja Minne olen menossa? Ei siis ihme, että sain juuri sellaiset vanhempani joita tarvitsin. Jossain elämäni vaiheessa, olin vakuuttunut syntyneeni väärään perheeseen. Olin valmis vaihtamaan vanhempani toiseen. Ei se ollut silloin mahdollista, onneksi ei vielä tänäänkään. Sillä ihmissuhteet ja erityisesti suhde vanhempiin ovat kaikin tavoin matka omaan itseemme.

Isäni näytti esimerkillään Mistä tulen ja kuinka sitä voi selvittää. 30 vuotta sitten hän pääsi synnyiseudulle Karjalaan kotiportaille istumaan – koti oli palanut vain portaat oli jäljellä. Niillä portailla pääsimme yhdessäkin istumaan. Isäni kuollessaan näytti minne olen menossa ja sen kuinka lyhyt matka lopulta onkaan näiden kahden kysymyksen välillä. Ymmärsin isäni luoneen raamit elämälleni ja vastauksia kysymyksiini.

Äiti puolestaan näyttää minulle miten edetä elämässä ja luoda edellytykset aidolle kohtaamiselle. Meni vuosia, että opin kohtaamaan ja hyväksymään äitini sellaisena kuin hän on. Hän oli kaikkea muuta kuin mitä minä olin, tunnollinen, kärsivällinen, pitkäjänteinen, tarkka ja huolellinen. Äidin ominaisuudet vain näkyi arjessa minulle nuorena niuhottamisena ja nipottamisena ja älyttömänä ylihuolehtimisena. Meni aikaa kun huomasin, että nämä piirteet löytyvät minustakin. Äidiksi kasvu on ollut minulle hyväksymisen, poisoppimisen ja irtipäästämisen aikaa. Matka äidin kanssa on antanut minulle kyvyn nähdä miten edetä elämässä, kohtaamalla asiat sellaisina kuin ne ovat.

Ellen mitään muuta voisi antaa omille lapsilleni ja tuleville lastenlapsilleni, antaisin heille nämä kolme kysymystä, johon vastaukset löytyvät elämällä koko elämän avoimesti ja luottavaisesti. Olen taas himpun kehittyneempi kohtaamaan lapseni ja tulevat lastenlapseni sellaisina kuin he ovat, pyrkimättä muuttamaan heitä oman mieleni mukaisesti. Edelleen keskenräisenä, mutta kehittyvänä ja hereillä.

#itsetuntemus
#itsensäjohtaminen
#itsetunto

 

 

 

Muita artikkeleita

  • |

    ”Helevettiin koko mies”

    Tokaisi syvästi uskovainen mummoni kuolinvuoteellaan minulle tasan 36 vuotta sitten. Hän oli sairastanut jo pitkään vähitellen etenevää syöpää, mieli terävänä kuin partaveitsi viimeiseen asti. Loppuajasta hän vain toivoi kuolemistaan. Eräänä päivänä menin katsomaan häntä ja hän sanoi silmät kiinni kivuissaan sydäntä rinnastaan repien, kumpa vain tuo sydän lakkaisi toimimasta. Jatkoin keskustelua: pääset sitten ukin luokse….

  • Rakkauskirje Miehelle

    En nähnyt Sinua – tunsin Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat. Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa – elämän haavoista syntyneen miehen. Kosketan, näen sinut selvemmin. Arvosi, joita edustat. Kipusi, joita kannat. Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi. Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa. Käteni…

  • Kuka on auttajasi?

    KUKA ON AUTTAJASI?  Olen huomannut lääketieteen ja luontaishoitojen vahvuudet sekä rajoitukset. Olen myös tehnyt havaintoja niiden keinoista auttaa ihmistä hänen ongelmissaan. Motiivit auttaa voivat olla myös erilaiset, riippuen siitä auttajasta kenen luona olet. Olen huomannut myös auttamisen heikkoudet molemmissa auttajakunnissa. Tiedosta, ellei joku lääkäri tai luontaishoitaja juuri sillä hetkellä kykene auttamaan sinua niin kuin toivot,…

  • Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

    Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos…

  • |

    Rakkauden taikoja

    Varmistithan sinä naimaonnesi ja tulevaisuutesi Juhannuksena? Muistelen joskus nuorena sitoneeni 7 kukkaa heinällä yhteen ja laittaneeni sen tyynyn yöksi alle. Siitäkös heinänuhani pillastui. Kaivosta olisi kuulemma nähnyt tulevan puolison kuvan, mutta silmät rähmällään oli muuranneet ne umpeen. Sulho jäi näkemättä. Nykyisin kävellään juhannussaunan yhteydessä takapuoli edellä kohti puupinoa.  Millaiseen halkoon takapuoli osuu, sellaisen rakastajan saa….

  • Onnistumisen kokemuksia

    Kolumni 31.7.2019 Koti-Kajaanissa Heinäkuun tuulet puhaltavat kesäloman rippeet ja vaihtuvat elokuussa arkiaskareisiin. Keskeneräinen opiskelu tuntui tahmealta lämpiminä kesäpäivinä. Onnistuin siirtämään niitä paljon puhuttuun viimetinkaan. Ilman sitä, moni asia jäisi tekemättä. Tapasimme opiskelukaverini Hannan kanssa tämän viimetingan äärellä. Mitäpä siitä muuta syntyikään kahden opiskelevan yrittäjän ja karjalaisjuurisen naisen kohdatessa kuin rehevän rönsyilevää rupattelua. Pohdimme, tehtävien lomassa,…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *