Muistojen Mummola

Hirsitaloista hurahtanut

Hirsitaloinnostus on varmaan syntynyt minussa jo ennen syntymääni.
Lapsuuden kotini oli hirsitalo, jota isäni peruskorjasi jatkuvasti. Tiilitaloa isä alkoi rakentamaan -60 -70 -luvun vaihteessa. Sitä ennen hän oli purkanut kaksi hirsihevostallia, josta sitten puutavara otettiin uutta taloa varten. Minun rakennusinto ei kuollut, vaikka ruostuneita nauloja sain irrottaakin sankokaupalla.

Mummoni kuoleman jälkeen isä aloitti oman evakkokotinsa peruskorjauksen.
Minä teini-ikäisenä autoin isääni sen minkä kykenin. Mikään ei ollut itsestään selvää, kun vuonna 1948 rakennettua rintamamiestaloa korjattiin.
Seinät olivat eläväiset kuin konsanaan karjalaismummon elämäkin – mutkikkaat ja myötäilevät. Isän tupakan mittaisen tauon aikana pohdimme, kuinka seinät olisi parasta oikaista. Perustukset parhaalla mahdollisella tavalla ja kaikki muutkin mukavuudet saimme ympätyksi vanhaan jo elämää nähneeseen taloon.
Oman kotini ostin 20-vuotiaana. Se oli tietenkin vuonna 1948 rakennettu hirsirunkoinen rintamamiestalo.  Minun mummolani ja äitini koti.
Siinä riitti puuhaa 27 -vuodeksi. Uskalsin ottaa haasteen vastaan, olinhan saanut isäni kanssa harjoitella vanhan korjaamista. Sekin koti oli nähnyt paljon monen perheen tarinoita, joita se oli hirsiinsä kätkenyt. Saatuani sen valmiiksi, olikin aika luopua siitä. Nyt koti onkin kätevän pariskunnan ja heidän lastensa koti, jota hekin rakkaudella laittavat itsensä näköiseksi.

Muistojen Mummola, Kajaanin Koutaniemellä, oli tietysti rakennettu 1948.
Merikotka johdatti tämän talon luokse. Kävimme poikani Juhon kanssa katsomassa ensin ulkoapäin ja myöhemmin ystäväni kanssa sisältä. Talo tuoksui tarinoilta, joita hirret pitivät syvällä hirsien sielussa sisällään. Tarinoita, joita Mummolaan kuuluu. Tahdoin nähdä tämän taloni Muistojen Mummolana, joka oli Karjalaan jäänyt.

Näin talon valmiina koulutuspaikkana Olet enemmän® -kurssilaisille. Vuosia myöhemmin kuulin, ettei kukaan rakennusalan ammattilainenkaan olisi paikkaa alkanut remontoimaan – vaan purkamaan.

Tänään Muistojen Mummolan hoitola tarjoaa erilaisia kehon ja mielen yhdistäviä kehohoitoja. Mummolan pirtti tarjoaa kohtaamisen paikkaa niin työyhteisöille kuin erilaisille työpajoille ja kursseille.

Kaikki jotka ovat Muistojen Mummolassa käyneet, ovat ihastuneet paikan tunnelmaan. Tunnelmaan, josta jokainen voi muistaa tai kuvitella oman mummolansa.

Lämpimästi tervetuloa Muistojen Mummolaan – keskeneräisyyden keskukseen.

Muita artikkeleita

  • | | |

    Tarvitaanko enää kehityskeskusteluita?

    Miten teidän organisaatiossa pidetään kehityskeskustelut? Unohtuiko kehityskeskustelut etätyöhön siirtymisen yhteydessä?Kiinnostaako enää ketään kehityskeskustelut? Unohtuiko lähijohtajan tavoitteet ja työhyvinvointi? Kehityskeskustelun merkitys on monimuotoinen ja tärkeä sekä työntekijälle että organisaatiolle. Se tarjoaa mahdollisuuden avoimeen ja rakentavaan keskusteluun paitsi työntekijän myös lähijohtajan kehittymisestä, tavoitteista ja työhyvinvoinnista. Vahvistuisiko työnantajamielikuva? Kehityskeskustelu auttaa työntekijää tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehityskohteensa työssä. Keskustelu…

  • Sanoja Äidille

    Katseeni tavoittaa sinut Äitini.   Sinä katsot minua silmiin.   Hymyilen sinulle, hymyilet minulle.   Silmäni kertovat sinulle lämmöstäni, myötätunnostani,   enkelin siiven herkkyydestä, hauraudesta elämän.   Merkittävä katse minulta sinulle ja sinulta minulle.   Se rakentaa sillan välillemme ja lähentää sydämiämme.   Sinä riität sellaisena kuin olet, minä riitän tällaisena kuin olen.  Inhimillisinä ja aitoina toinen toisillemme. Minna Huusko

  • Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

    Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos…

  • |

    Tunneperimä vaikuttaa arjessa ja työyhteisössä

    TUNNEPERIMÄ VAIKUTTAA ARJESSA JA TYÖYHTEISÖSSÄ Kaikki ymmärtävät tunneperimän, et vain useinkaan ole tullut ajatelleeksi sitä. Esimerkki sodan tunneperimästä on selkeä. Nuoret maata puolustavat sotilaamme lähtivät kohtaamaan tuntematonta rintamalle – sitä kutsuttiin tuolloin viholliseksi. Sotilaamme rintamalta palatessamme olivat tehneet päätöksiä kohdattuaan sodan kauhua ja väkivaltaa. Osalle tämä vihollinen = ankaruus näyttäytyi käytöksenä läheisiä kohtaan. Toinen puoli…

  • |

    Lentää yhdessä – ei sidottuina

    Rakkaus, yksilö ja parisuhde sioux-intiaanien mukaan Eräs vanha legenda kertoo sioux-pariskunnasta, joka yhtenä aamuna päätti mennä käymään kylän shamaanin luona. He asuivat lähellä Paha Sapaa, joka nykyään tunnetaan Black Hills -vuoristoalueena, sioux-intiaaniheimon pyhänä paikkana. Pariskunnan nuorimies oli rohkea soturi, jonka sydämessä asui kunnia ja jalous. Touch the Clouds oli nainen, jolla oli mantelinmuotoiset silmät, paksu tukka ja…

  • Pitkä matka itsensä äärelle

    Valmentajamme Aila Polvinen kantoi taakkanaan edellisten sukupolvien arvoja ja tunteita. Havainnosta alkoi piinallinen tunneperimän tuuletus ja itsensä etsiminen. Ne olivat jo kolmannet yt-neuvottelut samassa työpaikassa. Toimistotyöntekijä Aila Polvinen oli läpeensä kyllästynyt. Niin kypsynyt, että suusta pääsi sammakoita ja hän purki kerrankin kiukkunsa ääneen. Sanoi työkavereiden kuulleen saaneensa tarpeekseen. Hän, joka oli aina ollut kiltti tyttö….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *