Kosketus – vuorovaikutuksen tunnekädenjälki

Me suomalaiset olemme tunnettuja koskemattomuudestamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä, vierastamme toisen ihmisen koskettamista. Nykyinen ja tuleva sukupolvi on jo kehittyneempi tässä suhteessa. Sanonta pojasta polvi paranee, toimii tässäkin. Mikä kosketuksesta tekee sitten niin vaikean? Kosketuksessa tulemme lähelle toista, jolloin kohtaamme itsessämme toisen herättämän tunteen. Ja vähä kerralla tulemme näkyväksi itsellemme ja paljastumme. Näin siis tapahtuu, jos meillä on riittävästi rohkeutta olla läsnä ja avoin kosketukselle.

Meille suomalaisille on huomattavasti helpompaa sanoittaa tunteemme ja niin myös kosketuksenkin olemme sanoittaneet, useinmiten tietämättämme. Suollamme sanoja ymmärtämättä, että jokaiseen sanaan kätkeytyy jokin tunne, joka koskettaa toista ihmistä tai kuuljaa, jolle puhut. Näin siis ajattelemattomuuttamme, voimme loukata toista ihmistä. Toisaalta tarkkaan sanojemme valinnoilla voimme koskettaa toista ihmistä syvällisestikin ja erittäin myönteisillä tavoilla.

Voimme, tämän tiedostaen, valita sanat, joilla voimme rohkaista tai kenties kannustaa kanssakulkijaamme, työkaveria, ystävää tai ketä tahansa. Palkkioksi tulee yleensä kosketus joka tuntuu. Voimme itse kukin pohtia millaisen tunnekäden jäljemme olemme jälkeemme jättäneet, kuinka paljon olemme palkkioksi saanet ”hymynaamoja”. Sen voimme helposti mitata hymynaamojen avulla. Tiesithän, että hymy koskettaa ja sisältää eheyttävää energiaa, vaikket suutelisikaan.

Ehkäpä seuraavalla kerralla kun Sinulle tarjoutuu mahdollisuus tulla ja olla lähellä toista ihmistä, rohkenet olla avoin ja läsnä sille ainutlaatuiselle hetkelle, joka sisältää kaiken siihen hetkeen sisältyvän voiman sekä mahdollisuuden avautua itsellesi. Ja näin tunnekädenjälkesi tulee kokoajan rakkaudellisemmaksi ja hyväksyvämmäksi. Ihania kosketuksen hetkiä Sinulle.

Muita artikkeleita

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • Meditaatiota ja käsien pesua

    Maailmanmeno on jo pitkään ollut “maailmanlopun” meininkiä. Ihmiset hädin tuskin ehtivät hengittämään, kun kaikkialla on niin kiire, että hengityskin on muuttunut pinnalliseksi. Ei ihme, että opettelemme erilaisilla kursseillä läsnäolotaitoja ja hengittämistä, kun ne tuppaavat unohtumaan kaiken kiireen keskellä. Hengitystieoireet ovatkin lisääntyneet vääränlaisista hengitystavoistamme. Astmat ja allergiat siivittävät monen arkea kaikenlaisten inhalaattorien, sumutteiden ja hengitys -apuvälineitten…

  • |

    Onnistuneen kehityskeskustelun 5 askelta

    Onko teidän työpaikan kehityskeskustelut odotettuja vai tuntuuko kehityskeskustelut muodolliselta pakolta? Listasimme onnistuneen kehityskeskustelun 5 asiaa, jotka kannattaa huomioida tulevissa kehityskeskusteluissa. Mikäli kehityskeskustelut ovat teillä palkkaneuvottelut tai loma-ajankohdan selvittämistä varten, kannattaako siihen käyttää aikaa? Kehityskeskustelun tulisi olla linjassa yrityksen strategian ja sen toimintakulttuurin kanssa, jota sillä tavoitellaan. Onnistuneen kehityskeskustelun 5 kohtaa Työhyvinvoinnin edistäminen ja kehittyminen. Työpaikan…

  • |

    Jokaisessa suhteessa on eron ainekset

    Mihin kiinnität huomiosi parisuhteessasi, siihen mikä teitä erottaa vai siihen mikä tuntuu erottavan teitä? Huomiomme on luontaisesti kiinnittynyt joko siihen mikä teitä erottaa tai mitä en voi hyväksyä toisessa. Oli parisuhteessa mikä ongelma tahansa, ratkaisu löytyy yksinkertaisesti ongelmasta. Ei mistään ja kenestäkään asianomaisesta – vaan yksikertaisesti on kohdattava tilanne sellaisena kuin se on. Tunnistettava tunne, joka…

  • Anteeksiannon vapauttava voima

    Isäni karjalaissyntyinen evakko, nyt jo edesmennyt tuli mieleeni isänpäivänä – tietenkin. Hän oli juuri ja juuri täyttänyt kuusi, kun ensi kerran Ägläjärveltä piti hevosen kyytiin lähteä kissa kainalossa. Taustalla taivaan kansi loimusi ja jyrisevän pelottava ääni säesti lyhyttä lähtövalmistelua. Kissakin piti jättää sodan armoille. Miltähän 6 -vuotiaasta pojasta tuntui? Isäni pääsi käymään kotikonnuillaan Ägläjärvellä toukokuussa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *