Akrobatiaa ja roolisuorituksia työpaikoilla

Kuulen ja huomaan päivittäin kuinka työssään olevat ihmiset tekevät mitä kummallisimpia roolisuorituksia ja akrobaattitemppuja, jotta selviytyvät työpäivästään oman kyvyttömyyden tai riittämättömyyden tunteen kanssa. Kaikki nämä temput ja roolisuoritukset ovat esimiehen, työkavereiden ja asiakkaiden kanssa erilaisilta. Jokainen kohtaaminen tapahtuu eri roolista käsin, jotka ovat syntyneet strategioista, joita olet valinnut jo hyvin varhain.
Ei ehkä sinulla, ajattelet. Tarkkaile kuitenkin ympärilläsi olevia kollegoita, ehkä oivallat jotain.
Työn kuormittavuus on jakautunut moneen rooliin taipuneen työntekijän hartioille. Ei siis ihme jos niskat on kipeinä, jos kaikille nyökkäilee betonisäkin painaessa hartioita.

Yhä vielä yritämme pitää kiinni samoista toimintatavoista, arvoista ja asenteista vaikka toimintaympäristömme on muuttunut valtavasti. Uskomukset, ajatusvääristymämme, asenteemme ja tunnelukkomme estävät sopeutumisen   uudistuneeseen toimintaymäpäristöön työpaikoilla. Kuljetamme edelleen vanhoja käsityksiämme työn tekemisessä. Tämä aikaansaa erilaisia kitkoja, väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä työpaikoilla ja ihmissuhteissa.

On uskallettava kohdata vanhat käsityksemme, tunnelukkomme ja muuntaa asenteitamme, jotka voivat olla sota-ajoista peräisin. Näin vapautamme turhia työnkuormituksia hartioiltamme ja pääsemme tekemään työtä ihmisyydestä käsin, kohtaamalla aidosti kaikkia ihmisiä tasavertaisesti samalla tavoin. On helppoa olla se, joka olet. On ihmisen vuoro!

Muita artikkeleita

  • Pitkä matka itsensä äärelle

    Valmentajamme Aila Polvinen kantoi taakkanaan edellisten sukupolvien arvoja ja tunteita. Havainnosta alkoi piinallinen tunneperimän tuuletus ja itsensä etsiminen. Ne olivat jo kolmannet yt-neuvottelut samassa työpaikassa. Toimistotyöntekijä Aila Polvinen oli läpeensä kyllästynyt. Niin kypsynyt, että suusta pääsi sammakoita ja hän purki kerrankin kiukkunsa ääneen. Sanoi työkavereiden kuulleen saaneensa tarpeekseen. Hän, joka oli aina ollut kiltti tyttö….

  • Rohkeus kohdata ainutlaatuinen oma itsesi

    Kerron sinulle yhden salaisuuden, jos lupaat, ettet kerro kenellekään. Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Vaikka olen remonttihommia tehnyt, niin telineet ja tikkaat olen suosiolla jättänyt toisille. Minulle tarjoutui mahdollisuus kohdata pelkoni ja käydä Oulun korkeimman asuinrakennuksen katolla – ei siis huteria telineitä, vaan ritiläportaat, josta näkyy suoraan alas!!! Pyysin, että hetki katolle pääsystä ikuistettaisiin ja tällainen…

  • |

    Uuden ajan työelämä -ei pakosta vaan unelmista ja ihmisyydestä käsin

    Aloittelin urataipalettani 90-luvun lopussa muutamien viikkojen rykäisyillä koulujen kesälomilla. Silloin ei juurikaan tunnettu etätyökäsitettä vaan erilaiset työnkuvat toteutuivat yrityksen tiloissa, paikan päällä tekemällä. Yhtenä kesänä ohjasin turisteja kotiseutupäivien infopisteellä ja toisena heräsin kuudeksi aamunavetoille. Pidän vallitsevasta trendistä. Työn toimenkuvaa on mahdollista räätälöidä omaan elämään sopivaksi. Oikeastaan millä tahansa itselleen mieluisalla jutulla, siivouksesta somettamiseen voi ansaita…

  • Stipendi ja ruusuja opettajalle

    Soitin sunnuntaina -iltana opettaja –ystävälleni. Onnistuin herättämään hänet päiväunilta illalla klo 19. (Luit oikein!) Hän oli lataamassa itseään tulevaan kouluviikkoon – sunnuntai-iltana. Hän kuuluu niihin opettajiin, jolla on rauhallinen ja oppimisesta innostuva luokka. Siltikin hänen on ladattava itsensä uuteen viikkoon. Mitä kuuluu opettajalle, jonka luokka on levoton? Jäin puhelumme jälkeen pohtimaan opettajan työtä menneenä vuonna….

  • |

    Lentää yhdessä – ei sidottuina

    Rakkaus, yksilö ja parisuhde sioux-intiaanien mukaan Eräs vanha legenda kertoo sioux-pariskunnasta, joka yhtenä aamuna päätti mennä käymään kylän shamaanin luona. He asuivat lähellä Paha Sapaa, joka nykyään tunnetaan Black Hills -vuoristoalueena, sioux-intiaaniheimon pyhänä paikkana. Pariskunnan nuorimies oli rohkea soturi, jonka sydämessä asui kunnia ja jalous. Touch the Clouds oli nainen, jolla oli mantelinmuotoiset silmät, paksu tukka ja…

  • Kun suru koskettaa työntekijää

    Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken. Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *