Akrobatiaa ja roolisuorituksia työpaikoilla

Kuulen ja huomaan päivittäin kuinka työssään olevat ihmiset tekevät mitä kummallisimpia roolisuorituksia ja akrobaattitemppuja, jotta selviytyvät työpäivästään oman kyvyttömyyden tai riittämättömyyden tunteen kanssa. Kaikki nämä temput ja roolisuoritukset ovat esimiehen, työkavereiden ja asiakkaiden kanssa erilaisilta. Jokainen kohtaaminen tapahtuu eri roolista käsin, jotka ovat syntyneet strategioista, joita olet valinnut jo hyvin varhain.
Ei ehkä sinulla, ajattelet. Tarkkaile kuitenkin ympärilläsi olevia kollegoita, ehkä oivallat jotain.
Työn kuormittavuus on jakautunut moneen rooliin taipuneen työntekijän hartioille. Ei siis ihme jos niskat on kipeinä, jos kaikille nyökkäilee betonisäkin painaessa hartioita.

Yhä vielä yritämme pitää kiinni samoista toimintatavoista, arvoista ja asenteista vaikka toimintaympäristömme on muuttunut valtavasti. Uskomukset, ajatusvääristymämme, asenteemme ja tunnelukkomme estävät sopeutumisen   uudistuneeseen toimintaymäpäristöön työpaikoilla. Kuljetamme edelleen vanhoja käsityksiämme työn tekemisessä. Tämä aikaansaa erilaisia kitkoja, väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä työpaikoilla ja ihmissuhteissa.

On uskallettava kohdata vanhat käsityksemme, tunnelukkomme ja muuntaa asenteitamme, jotka voivat olla sota-ajoista peräisin. Näin vapautamme turhia työnkuormituksia hartioiltamme ja pääsemme tekemään työtä ihmisyydestä käsin, kohtaamalla aidosti kaikkia ihmisiä tasavertaisesti samalla tavoin. On helppoa olla se, joka olet. On ihmisen vuoro!

Muita artikkeleita

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • Rohkeus kohdata ainutlaatuinen oma itsesi

    Kerron sinulle yhden salaisuuden, jos lupaat, ettet kerro kenellekään. Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Vaikka olen remonttihommia tehnyt, niin telineet ja tikkaat olen suosiolla jättänyt toisille. Minulle tarjoutui mahdollisuus kohdata pelkoni ja käydä Oulun korkeimman asuinrakennuksen katolla – ei siis huteria telineitä, vaan ritiläportaat, josta näkyy suoraan alas!!! Pyysin, että hetki katolle pääsystä ikuistettaisiin ja tällainen…

  • |

    Kummeneeko asiat kumppania vaihtamalla?

    Työyhteisön ihmissuhteiden ja parisuhteen välillä on vain pieni ero. Molemmat pitävät sisällään tilanteita, joissa käydään samankaltaisia tunnetiloja sekä -prosesseja. Riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja osaamattomuuttakin. Osittain nämä tunnemekanismit syntyvät ymmärtämättömyydestä ja siitä, ettemme tunne riittävästi itseämme – puhumattakaan kumppaniamme. Ajaudumme umpikujaan – tienhaaraan, jossa on tehtävä valinta – ottaa tai jättää? Kummeneeko tilanne vaihtamalla? Monet jättävät vanhan ja siirtyvät uuteen vapautuneena vanhoista…

  • Onnistumisen kokemuksia

    Kolumni 31.7.2019 Koti-Kajaanissa Heinäkuun tuulet puhaltavat kesäloman rippeet ja vaihtuvat elokuussa arkiaskareisiin. Keskeneräinen opiskelu tuntui tahmealta lämpiminä kesäpäivinä. Onnistuin siirtämään niitä paljon puhuttuun viimetinkaan. Ilman sitä, moni asia jäisi tekemättä. Tapasimme opiskelukaverini Hannan kanssa tämän viimetingan äärellä. Mitäpä siitä muuta syntyikään kahden opiskelevan yrittäjän ja karjalaisjuurisen naisen kohdatessa kuin rehevän rönsyilevää rupattelua. Pohdimme, tehtävien lomassa,…

  • Äiti – onko pakko kasvaa?

    Kysyi, terveydenhoitajan mielestä pienikasvuinen, 6 vuotias esikoiseni iltasadun jälkeen. Tiesin aiheen olevan herkkä, koska siitä oli puhuttu päivällä lääkärin tarkastuksessa. Hetken pohdinan jälkeen vastasin hänelle: ei sinun pakko ole kasvaa, mutta kasvat omaan tahtiin kuitenkin. Usko tai älä, vielä senkin jälkeen kun olet jo aikuinen, kasvat vieläkin. Niinkuin pullukaksi? vastasi sanavalmis tyttäreni, joka läpytteli vatsaani….

  • Kun suru koskettaa työntekijää

    Työyhteisöjä on monen kokoisia, mitä isompi työyhteisö, sitä useammin joku työntekijä menettää lähiomaisensa.  Merkitystä on myös sillä, onko läheisen kuolema äkillinen vai parantumattoman sairauden seurausta, jolloin työntekijä on yleensä puhunut läheisensä sairastamisesta ainakin lähimpien työtovereiden kesken. Työpaikan surumuistaminen on pieni mutta tärkeä ele, joka jää mieleen. Se voi olla kukkalähetys, kirja tai kortti. Läheisimmät työkaverit voivat…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *