Akrobatiaa ja roolisuorituksia työpaikoilla

Kuulen ja huomaan päivittäin kuinka työssään olevat ihmiset tekevät mitä kummallisimpia roolisuorituksia ja akrobaattitemppuja, jotta selviytyvät työpäivästään oman kyvyttömyyden tai riittämättömyyden tunteen kanssa. Kaikki nämä temput ja roolisuoritukset ovat esimiehen, työkavereiden ja asiakkaiden kanssa erilaisilta. Jokainen kohtaaminen tapahtuu eri roolista käsin, jotka ovat syntyneet strategioista, joita olet valinnut jo hyvin varhain.
Ei ehkä sinulla, ajattelet. Tarkkaile kuitenkin ympärilläsi olevia kollegoita, ehkä oivallat jotain.
Työn kuormittavuus on jakautunut moneen rooliin taipuneen työntekijän hartioille. Ei siis ihme jos niskat on kipeinä, jos kaikille nyökkäilee betonisäkin painaessa hartioita.

Yhä vielä yritämme pitää kiinni samoista toimintatavoista, arvoista ja asenteista vaikka toimintaympäristömme on muuttunut valtavasti. Uskomukset, ajatusvääristymämme, asenteemme ja tunnelukkomme estävät sopeutumisen   uudistuneeseen toimintaymäpäristöön työpaikoilla. Kuljetamme edelleen vanhoja käsityksiämme työn tekemisessä. Tämä aikaansaa erilaisia kitkoja, väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä työpaikoilla ja ihmissuhteissa.

On uskallettava kohdata vanhat käsityksemme, tunnelukkomme ja muuntaa asenteitamme, jotka voivat olla sota-ajoista peräisin. Näin vapautamme turhia työnkuormituksia hartioiltamme ja pääsemme tekemään työtä ihmisyydestä käsin, kohtaamalla aidosti kaikkia ihmisiä tasavertaisesti samalla tavoin. On helppoa olla se, joka olet. On ihmisen vuoro!

Muita artikkeleita

  • Parantava luonto sisälläsi

    Kolumni Koti-Kajaanissa       26.6.2019 Kesäisen luonnon kauneus avaa sydänkeskuksemme kohtaamaan luonnollista rakkautta elämässä ja toisaalta vapautumaan tarpeettomasta tunnelastista. Tämä ja kaikki parantavat voimat sisälläsi kohtaavat ja eheyttävät sinua – kunhan vain huomaat tämän. Luonnollisesti ihminen on avoimempi ja rennompi arjessa, jos sellaista sanaa edes kesällä rohkenee käyttää. Kohtaamme uusia ihmisiä, asioita ja tilanteita, jotka…

  • Isänpäivän aaton ajatuksia

    Oli vuosi 1967, kun istuin isäni sylissä. Kädessä isällä oli Aapiskukko -kirja ja siitä aukeama, jossa oli kolmen kuvan sarjakuva. Hunaja -purkki oli juuttunut Pikku-Nallen päähän. Äiti, sarjakuvassa, joutui rikkomaan hunajapurkin. Ehkä sinäkin muistat tämän vanhan Aapiskukko-kirjan tarinan. Isä luki surullisella äänellä tämän tarinan minulle ja kerta toisensa jälkeen itkin vuolaasti pienen nalle-karhun ja särkyneen…

  • Sanoja Äidille

    Katseeni tavoittaa sinut Äitini.   Sinä katsot minua silmiin.   Hymyilen sinulle, hymyilet minulle.   Silmäni kertovat sinulle lämmöstäni, myötätunnostani,   enkelin siiven herkkyydestä, hauraudesta elämän.   Merkittävä katse minulta sinulle ja sinulta minulle.   Se rakentaa sillan välillemme ja lähentää sydämiämme.   Sinä riität sellaisena kuin olet, minä riitän tällaisena kuin olen.  Inhimillisinä ja aitoina toinen toisillemme. Minna Huusko

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

  • Kannatko mummosi taakkaa?

    Keskustelin 77-vuotiaan äitini kanssa hänen äitinsä elämästään ja kokemuksista. Olin jo tiennyt pitkään, että äidin äitini kohtaamattomat tunteet vaikuttivat elämässäni juuri nyt. Olin päättänyt raottaa ovea myös mummoni tunneperimään, josta minulla oli epäilys omien elämäntapahtumien, unien ja itsetutkiskelun myötä. Oikea hetki keskustelulle tuli. Äiti soitti ja alkoi kertoa mielestään merkittävää unta. Oivalsin heti, että nyt…

  • Tuppisuu vai Ruuneberi?

    ”Puhuminen on hopeaa – vaikeneminen kultaa. Pieni tieto – iso ääni, Iso tieto – pieni ääni. Viisas tietää paljon, mutta puhuu vähän. Puhuu kuin Runeberg.” Näitä sananlaskuja kulttuurissamme riittää. Suomalainen avoimuuden ja puhumisen kulttuuri on ikivanhaa. Kuinka ihmeessä vuorovaikutusta voimme edes kehittää, kun puhumisen kulttuurimme on syvällä solumuistissa. Sananlaskujen myötä niistä on tullut uskomuksia. Ei…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *