“Kohtaloasi ei ole määritelty tuotantovaiheessa”

Sanoo Vuoden nuori yrittäjä Taneli Ristimeri ja jatkaa “Älä luovuta.” Monille meistä sanotaan jo lapsena, ettet voi kiivetä puuhun, koska olet liian pieni. Tai “Et vielä osaa ajaa polkupyörää.” Näin alitajuntamme on ladattu erilaisia uskomuksia kyvyttömyydestä, riittämättömyydestä tai jopa kelpaamattomuudesta. Nämä alitajuntaamme varastoidut uskomukset nousevat aikuisina pintaan, silloin kun olemme epämukavuusalueella ja silloin kun pitäisi olla rohkeutta. Miten kääntää nämä alitajuntaamme ladatut uskomukset ja käsitykset itsestä?

Edellisen lisäksi kannamme mukanamme esi- ja isoisien ja -äitien tunteita ja väärinkäsityksiä, joita pidämme ominamme ja käsityksemme muovautuvat niistä käsin. Nämä väärinkäsitykset voivat traumatisoida pitkäänkin ja yhteys itseemme ja omiin tunteisiimme sukupolvien ketjussa katoaa.

Mihin tarvitsemme trauma-sanaa?

On kahdenlaisia ihmisiä – niitä jotka kääntävät haavat voimavaroiksi ja niitä, jotka kyntävät vuosia omien haavojen kanssa voimaantumatta. Kantavatko nämä jälkimmäiset ihmiset uhrin-leimaa, jota trauma-sanalla vahvistetaan? Onko trauma-sana jäänyt tarpeettomaksi?

Kaikilla ihmisillä, niin menestyneillä kuin ei -menestyneillä, on elämässään erilaisia kokemuksia paitsi mukavia ja ei niin mukavia. Nämä kokemukset määrittävät usein ihmisten elämää. Erityisesti silloin kun tunnetyöskentely on jäänyt syystä, tai toisesta tekemättä tai voimavaroiksi kääntämättä. 

Mitä jos afrikkalaiset pikajuoksijat, ovat juosseet henkensä edestä villieläimiä karkuun ja heistä tuli maailman parhaita juoksijoita?

Olet ehkä kuullut niistä veljeksistä, jotka elivät lapsuutensa niukkuudesta, jossa rahasta oli pula joskus jopa ruuasta? Nämä veljekset perustivat yhtiön, josta tuli yksi Suomen johtavista teollisuusautomaatio -yrityksistä.

Steve Jobbs adoptoitiin lapsena toiseen perheeseen. Hän oli kokenut hylätyksi tulemisen. Miten hän suhtautui hylkäämiseensä? Emme tarkalleen ottaen tiedä, mutta uskon, että hän käänsi kokemuksensa voimavaroiksi.  

Menestyvien ihmisten taustalla on menneisyys, joka ei määritellyt heidän menestymistä.

Mitä jos alkaisimmekin määrittelemään kokemuksemme eri asteisiksi tapahtumiksi? Olisiko ihmisten helpompi vapautua uhrin-roolista ja ihminen alkaisi suhtautua elämänkokemuksiinsa luonnollisesti? Olisiko siinä jotain haittaa? Kyllä ja ei, niinkuin asioilla tuppaa olemaan. Samaan aikaan ihmisen yhteyttä, arvostusta ja hyväksyntää itseä kohtaan tulisi vahvistaa, jotta hän löytäisi terveet ja turvalliset rajat elämässään. Mitä jos ihmisen muutos alkaisikin suhtautumistapamme muutoksesta tai uskomustemme näkyväksi tulemisesta? Takinkäännön ja mielipiteen sijaan meidän tulisikin muuttaa näkökulmaa, jolloin oppisimme näkemään itsemme uusia puolia.

Tunnistatko oman osaamisesi?

Työuupumus on yksi tämän ajan suurimmista sairauspoissaolon syistä. Riittääkö enää tieto ylläpitämään sitä osaamisen tasoa, jota näinä aikoina työpaikoilla tarvitaan? Uuvummeko siihen, että aivomme joutuvat kilpailemaan ajan ja tiedon priorisoinnin selvittämisessä? Tuleeko aika, jolloin osaaminen heikkenee, aivan kuten Pisa-tutkimuksetkin jo sen osoitavat? Vai alatko tunnistamaan sellaisia taitoja, jotka sinulla on syntymästäsi saakka ollut, ne ovat vain hautautuneet tietoähkyn alle? Taitoja, joiden avulla löydät inhimillisyytesi, ihmisyytesi, merkityksellisen tavan elää ja tehdä työtä.

Työssäni tapaan ihmisiä, joiden neuvottelutaito on kehittynyt luontaisesti. Tarkemmin keskustellessa, kaveri kertoo, miten hän lapsena joutui selvittämään vanhempiensa välejä – hän oppi neuvottelutaitoja, joilla hän esti isää lyömästä äitiä.

Koulukiusattu kaveri kiertää kouluissa puhumassa kiusaamisen haavoista ja monista tilanteista, joissa hän tekee hyvää koulussa oppilaille. Koulukiusatuista voi tulla erityisen hyviä turvallisuusalan ammattilaisia, sillä hänellä on syvä ymmärrys ja myötätunto kiusattuja kohtaan. Turvallisuusalan työtehtäviin tulisi saada koulutusta oman ammatillisen identiteetin kehittymiseen, jossa työstetään surun ja vihan tunnekoukkuja, joihin usein jäämme kiinni. Tämä näyttäytyy käyttäytymisessä hyvin polaarisesti, joko arkuutena tai jopa yli aggressiivisena. Surun ja vihan tunnekoukkujen työstäminen on tarpeellista meille kaikille näinä aikoina. Osaaminen ja ammatillinen identiteetti ovat taitoja, joilla löydetään tasapainoa tähän kahtiajakautuneeseen työelämään.

Millaisia taitoja sinä olet oppinut tietämättäsi lapsuudessasi? Onko siellä osaamisesi ydin?
Löytyisikö sinulle niistä kokemuksista avain merkitykselliseen työhön?

Miten käännämme haavamme voimavaroiksi?

On kohdattava oma itsemme – herkkyytemme, epävarmuutemme. Opittava erottamaan omat tunteet toisen tunteista, katsottava sitä toistuvaa elämämme kaavaa, joka avaa ymmärryksemme ylisukupolvisesta tunneperimän kaavoista, jotka ohjaavat elämäämme alitajunnastamme käsin.

Se mitä vastustat elämässäsi, toimii sinun elämäsi Majakkana. Mene sitä kohti, kohtaa vastustuksesi, sieltä löytyy sinun aarre, jota edelliset sukupolvet ovat vältelleet, koska ovat uskoneet, että siellä on jotain sellaista, joka ei ole heille tarkoitettu. Siellä voi olla odottamassa juuri se unelmien prinssi, unelmien työ, merkityksellinen elämä, jota olet vältellyt vain siksi, että iso- ja esivanhempasi ovat uskoneet, ettei se ole heitä varten.

Ole aidosti se joka olet – Olet enemmän® -kuin uskotkaan.