|

Tunneviestintä työpaikalla

Tarkkaile hetken aikaa ympäristösi viestintää, työpaikalla, kotona ja vapaa-aikana harrastuksissa. Mitä kuulet ja millä sävyllä? Sanat, joilla on merkitys ja tunne, josta syntyy työyhteisön ja kodin tunneilmapiiri.
Työpaikoilla henkilöstöjohtamisen vaikeus syntyy juuri viestinnän, reaktion ja tulkinnan väärinkäsityksistä.

Onko ilmapiiri sellainen kuin tahdot sen olevan? Jos vastasit kyllä, niin älä jatka enää lukemista. Sinun kohdallasi asiat ovat loistavasti. Mikäli vastasi ei, niin jatka lukemista. Voit nimittäin saada jonkun oivalluksen ilmapiiristä ja sen luomista.

Kuulutko sinä työpaikalla ja suhteessa “hyvää tekevään” -antajaan vai “mitä minä saan” -ottajaan?
Voisitko sinä olla osa muutosta parempaan?
Ole sinä työpaikalla ja kotona se, joka tervehtii kaikkia.
Huomioi rohkeasti ja tasavertaisesti kaikki arvostaen ja kunnioittaen ihmistä ja hänen mielipidettään.
Kuuntele kun sinulle puhutaan ja katso silmiin, siellä on totuuden siemen, joka lähtee sydämessä itämään.

Suomalainen sanoo: “En voi, kun tuo toinen.” Minäkin menin tähän lankaan. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä väärinkäsitys on syntynyt meille jo hyvin varhain. Mikko Lämsä on viisaasti sanoittanut tämän ytimen:
“Pieni lapsi rakastaa nin paljon omia vanhempiaan, että jos he kohtelevat kalttoin lasta, hän ei lakkaa rakastamasta vanhempiaan… hän lakkaa rakastamasta itseään.”
Lapsi kehittää strategian, jonka avulla hän pyrkii saamaan hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan. Siinä samalla lapsi samaistuu vanhempien tunteisiin ja ottaa vastuun tunteista, jotka todellisuudessa kuuluvat vanhemmilleen.
Tästä tunnetaakasta ja rakkaudettomuuden väärinkäsityksen tilasta ihmissuhteemme työssä, kotona ja vapaa-aikana näkyvät toimimattomina asioina ja yhteistyön esteinä. Tästä rakkaudettomuuden tilasta käymme keskustelua, ja kritisoimme ympäristöämme, sen sijaan että voisimme avata rakkautemme esteet. Kohtaamalla näitä lukkoja, vapaudut elämään itsesi näköistä elämää.

Sana viestintä kertoo perustehtävästään Vie – sisintä. Se kuinka olemme kohdanneet ja vapautuneet näitä lapsuudessamme lukituista tunnelukoista, synnyttää sen energian ja tunteen, josta käsin viestimme tänä päivänä. Sitä sisintä jaamme ympäristöömme ja samalla vedämme puoleemme sitä viestiä, josta meidän tulisi vapautua.

Ehkä oivalsit, että sinun tulee tehdä sovinto itsesi kanssa, hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet – keskeneräisenä, mutta kehittyvänä. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Muita artikkeleita

  • Onnistumisen kokemuksia

    Kolumni 31.7.2019 Koti-Kajaanissa Heinäkuun tuulet puhaltavat kesäloman rippeet ja vaihtuvat elokuussa arkiaskareisiin. Keskeneräinen opiskelu tuntui tahmealta lämpiminä kesäpäivinä. Onnistuin siirtämään niitä paljon puhuttuun viimetinkaan. Ilman sitä, moni asia jäisi tekemättä. Tapasimme opiskelukaverini Hannan kanssa tämän viimetingan äärellä. Mitäpä siitä muuta syntyikään kahden opiskelevan yrittäjän ja karjalaisjuurisen naisen kohdatessa kuin rehevän rönsyilevää rupattelua. Pohdimme, tehtävien lomassa,…

  • Muistojen Mummola

    Hirsitaloista hurahtanut Hirsitaloinnostus on varmaan syntynyt minussa jo ennen syntymääni. Lapsuuden kotini oli hirsitalo, jota isäni peruskorjasi jatkuvasti. Tiilitaloa isä alkoi rakentamaan -60 -70 -luvun vaihteessa. Sitä ennen hän oli purkanut kaksi hirsihevostallia, josta sitten puutavara otettiin uutta taloa varten. Minun rakennusinto ei kuollut, vaikka ruostuneita nauloja sain irrottaakin sankokaupalla. Mummoni kuoleman jälkeen isä aloitti…

  • Rohkeutta olla se joka olet

    Miten monesti olenkaan onnistunut kadottamaan itseni ja yhtä monta kertaa tehnyt valtavan työn löytääkseni itseni uudelleen. Toistoja on kertynyt vuosien saatossa, tuskin siitäkään valmista tulee. Kuinka helppoa onkaan samaistua toisten tahtoon ja olla samaa mieltä toisten kanssa. Parviäly on loistava työpaikoilla kehittämisen asioissa, kun kaikki ovat sitoutuneita ja heillä on yhteinen tavoite. Ihmissuhteissa parviäly ja…

  • | | | | |

    Yrittäjyys, jota vanhempani eivät minulle opettaneet

    En kasvanut yrittäjäkodissa.Lapsuudessani elettiin maailmassa, jossa työpäivä päättyi, kun kello löi neljä. Illat olivat pyhiä: lämmin ruoka, naapurin lapset, arki, jossa työt jäivät työpaikalle. Vanhempani tekivät työnsä hyvin ja tunnollisesti. Lapsena vanhempien keskustelut laskuista ja asuntovelan maksamisesta kuulosti epävarmalta. Halusin jo lapsena tehdä jotain oman rahan ansaitsemisen eteen. Arvostus työtä kohtaan antoi perustan yrittäjyyttä kohtaan….

  • Uskomusravintoa ja – hoitoa

    Munalla mentiin -70 luvulla töihin. Kymmenen vuotta sitten kananmunalla kohotettiin kolesterolit, jotka saimme statiineilla kuriin. Statiinit ovat jääneet ja munat kanoineen ovat palanneet takapihoillemme ja aamiaispöytiin. Kahdeksan vuotta sitten voi oli pahinta rasvaa, tarvittiin kasvisteroleita, jotka pitävät huolen että verisuonet pysyvät puhtaina. Sterolit jäytää pohkeissa, huutaa munuaisissa ja vinkuu korvissa on ihme, että Valio kirnuaa…

  • Epäitsekäs työ – henkisen hyvinvoinnin ytimessä

    Kolumni Koti-Kajaanissa 6.2.2019 Kaurapuuroaamiainen lapsena aiheutti ylimääräistä tuskaa ruokapöydässä. Epämiellyttävä puuromössö pyöri suussani eikä suostunut alas kurkusta. Äiti ja isä vetosivat tunteisiini: ”Biafran-lapset olisivat iloisia yhdestäkin kaurapuurolautasesta.” Nokkelana työnsin puurolautasen keskelle ruokapöytää ja ilmoitin, että minun puuroannoksen voi lähettää Biafran lapsille. Tästä alkoi yli 50 vuotta kestänyt kaurapuuroallergiani. Teini-ikäisenä olin lähdössä Kibbutsille appelsiinejä poimimaan. Äiti…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *